Rouva Naapuri a.k.a. Kolina Kyttä

Viime aikoina blogissa on ollut ehkä turhankin miehekästä menoa,
joten annetaan vaihteeksi vuoro toiselle sukupuolelle. Se ei kuitenkaan nyt
tarkoita omaa vaimoa eikä muitakaan lähisukulaisiani.

 Yläkerran naapurin kanssa on nimittäin tullut aiemminkin kanssakäymistä
harrastettua, jopa täällä blogissa. Viime vuonna tammikuussa 2015
maalasin pikku kuvaviestin kerrostaloon, mutta en voi varmaksi sanoa
onko viesti tavoittanut kohderyhmänsä. Ehkä kuitenkaan ei, koska viime aikoina
jälleen Kolina Kyttä on aktivoitunut yhä useammin reagoimaan.

Lyhyesti taustaa: 

 Yläpuolellamme asuu vanhempi pariskunta, jonka rouva on kuulemma äärimmäisen 

kevyt uninen. Tämän seurauksena isännöitsijä todennäköisesti pitää puhelintaan
äänettömällä. Tädillä nimittäin on asiaa. Ja paljon. Käytävällä vastaantullessa
tervehdystä on kuitenkin turha odottaa, mies kyllä morjenstaa, mutta rouva ei.

Pari viikkoa sitten naapurit soittivat ovikelloa ja kertoivat totuuksia. Kertoivat
kuinka me metelöimällä ja kolistelemalla häiritsemme taloyhtiön rauhaa. Kysyivät 

mm. onko meillä käsipainoja ja nostelenko niitä klo 03 aikoihin aamuyöllä. 

Hmmmm...

Ovat kuulemma pitäneet äänistä kirjaa ja ilmoittaneet myös isännöitsijälle.
Jotain asiasta varmasti kertoo se, ettei isännöitsijä ole ilmoittanut meille mitään.
Sekä se, että kuulemma emme ole ensimmäiset joiden kanssa tädillä on sukkahousut
 rypyssä. Asiaa on yleensä äänistä ja niiden aiheuttajista. Viesti tulee selväksi monin
 tavoin, kuten klassisesti lappusilla rappukäytävässä.

Kirjeenvaihto hoituu muutenkin perinteisesti lappusilla, joiden kirjoitusmuodosta 

voi tehdä alustavia johtopäätöksiä.

Kun sanat ei riitä, hän tarttuu toimeen. Tai naruun. 

Eräänä iltana syyskuussa aioin viedä märät lakanat kuivumaan klo 22.15,
mutta haaveeksi jäi. Ymmärrettävästi märkä kangas pitää sellaista melua,
 että eihän silloin voi kukaan nukkua.

 Käsipainokolina-epäilyksen jälkeen kului alle viikko ja jälleen soi ovikello.

Tällä kertaa rouva oli yksin ja ripitys alkoi heti. Taas oli kuulemma kolisteltu
 edellisinä öinä. Jälkimmäisenä olimme olleet paikalla, mutta edellisenä koko
perheen voimin Lappeenrannassa. Nyt meni sen verran taas överiksi syytökset,
että oli aika tehdä jotain. Sain facessa muutamiakin vinkkejä kuinka toimia,
mutta ei ne oikein sovellu vuokralla asuvien käyttöön naapurin omistusasuntoa
 vastaan, ellei häätöä halua.

Siksi päätin suorittaa mielenosoitukseni muualla, maalipurkin avulla.

Piirsin ensin naapuria muistuttavan lyijykynähahmon (ylin kuva), jonka pohjalta

tein vähän monipuolisemman tussipiirroksen. Tempauksen ydin oli se, että 

kun rouva kerran kyttää ja vakoilee, niin laitetaan hänet sitten ihan oikeasti 

näkyviin vähän siellä sun täällä.

Muutaman päivän tehokkaan projektin jälkeen täti alkoi tulla vastaan 

muutamissa lokaatioissa eri kaupungeissa.

Esimerkiksi ulko-ovissa:

Riihimäki

Hyvinkää

Ulkoseinillä nurkan takana:

Riihimäki

Helsinki, Suvilahti

Ja ikkunoissa:

Helsinki, keskusta

Mustavalkeat negatiivihenkiset hahmot löytyy samasta osoitteesta kuin edellisen 

postauksen Herra Hakkarainen, Kasarmitorin laidalta purettavasta toimistotalosta.

Siellä täti nyt päivystää korvat höröllään. Kävin sisälläkin moikkaamassa

mutta oli niin kiireisenä kuulostelemassa ettei kerennyt rupattelemaan.

Hyvää kevättä kolinakytällekin, koitahan viihtyä. Toki haluamme kunnioittaa 

taloyhtiön sääntöjä ja hiljaisuutta, emmekä ehdoin tahdoin mekasta, mutta toisaalta

myös lapsiperheen elämässä tulee ääniä. Välillä ilosta, välillä surusta ja joskus

siltä väliltä. Jos kuuluu liian kovaa, kuppisuojaimet auttaa.

Tai kuulokkeet joissa mukavaa musiikkia. Sen kunniaksi musasuosituksena:

Eino Grön: Seinillä on korvat