keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Lappeenrannan 5000m2 : muraali muksujen avulla

Viimeksi kerroin etsineeni lapsuuteni piirroksia ja nyt kerron miksi. 
Poikkesimme pääsiäisenä perheeni kanssa Lappeenrannassa, jossa oli käynnissä 
13.2.-28.3.2016 välisen ajan äärimmäisen kiinnostava 5000 m2 taidenäyttely.
Siellä kului muutama tunti betonia nuuskiessa, mutta ei mennä siihen vielä,
avaan vähän taustaa ensin.



Lappeenrantalainen kuvataiteilija Jouko Lempinen oli kuullut vuonna 2014 
että vanha kaupunginteatteri tultaisi purkamaan ja sai siitä hienon idean:
massiiviset tilat voisi hyödyntää ennen puskutraktoreita ennennäkemättömän
monipuolisesti taiteen keinoin. Itse kuulin asiasta vasta viime vuoden loppupuolella,
jolloin Jouko ja Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna olivat paiskineet 
hommia projektin eteen jo pitkälti toista vuotta. Mutta hyvä että paiskivat, sillä 
kokonaisuus oli erittäin mielenkiintoinen ja varmasti monelle taiteen tekijälle 
hieno mahdollisuus saada kädenjälkeään esille. 

Itselleni Lappeenranta on ollut valitettavan kaukainen kohde tähän saakka,
vaikka tiesin kaupunkia leikkikenttänään pitäneestä parivaljakosta Ttursk & Rusac
Luin vekkuleista aikoinaan hyvinkin elinvoimaselta Basson foorumilta, jossa 
graffitikeskusteluun ilmestyi 10 vuotta sitten kuvia omalaatuisista tarroista
ja kekseliäistä katutaidevirityksistä. Siksikin oli hauska nähdä kuinka tarroittelijoiden 
herättelemä kaupunkikulttuuri on jo niin voimakasta, että näin suuri taide-elämys 
on mahdollista toteuttaa Lappeenrannan kokoisessa kaupungissa.

Sain kutsun tapahtuman osana järjestettyyn PROS Katutaideseminaariin
puhujaksi ja tiedustelin mahdollisuutta päästä itsekin vähän suihkimaan kun
kerran paikalle olin parin kollegan kanssa menossa. Lupa järjestyi hienosti
ja matkasimme paikalle yhdessä Janne Siltasen ja Kaih a.k.a. Soved kanssa
maaliskuun puolivälissä.


Tontille saavuttuamme oli ensimmäiseksi kartoitettava seinäpinnat sopivaa
spottia etsiessämme. Siinä yhteydessä piti tietysti myös käydä katolla betonia
hiplaamassa. Siellä erityisesti näyttämötornin pinta kutkutteli kovasti, mutta päädyimme
 kuitenkin maalaamaan katutasoon ohikulkijoiden iloksi. 


Janne Siltanen

Kaih a.k.a. Soved


Sumutteluamme seurasi toimittaja Pyry Sarkiola, 
joka myös haastatteli YLElle aiheesta sisällä Osmosekin maalaamassa huoneessa. 
Juttutuokiossa myös selviää, miksi omasta maalauksestani kadulla tuli 
ylläolevan kuvan mukainen. Vierailumme Leprassa kesti vain päivän verran, vaikka 
olisi toki tehnyt mieli maalata enemmänkin teatteriseiniä.
Maalaussormi jäi kutiamaan köröttellessämme kohti pääkaupunkia.

Seuraavana sunnuntaina napsahti uutisvirtaan Terhi Tampereelta,
 jonka kommentit virpovista lapsista rasismin vastaisen viikon alla sai huomiota
varsin laajalti, eikä syyttä. 


Reagoin uutiseen pääsiäisen keinoin maalaamalla munia
Sitten sain uuden sankarin, kun Valtteri 11v kertoi ihonvärinsä aiheuttamista
vastenmielisistä kokemuksista. Näiden tilanteiden aiheuttajina on hyvin
monesti aikuiset ihmiset, jotka kantavat sisällään silkkaa pahuutta.

Halusin jollain tavalla vielä ottaa kantaa ihmisoikeuksia konkreettisesti koskeviin 
aiheisiin ja kysyin Annalta pääsisikö Teatterille vielä kerran maalaamaan?
Saatuani luvan pyytelin facebookin kautta lasten piirroksia, joista voisin kasata 
teemaan sopivan maalauksen Lappeenrannan katolle.

"Hei hoi muksulliset! 
Tartteisin jeesiä yhteen seinämaalaukseen. Pitäis saada alle kouluikäisen lapsen piirtämänä 
tyttö ja poika, joista tyttö hymyilee ja poika murjottaa. Mulle itselleni ei duunista ole liksaa
 luvassa, mutta jos sun lapsen piirroksesta saan tarvittavat mallit, 
palkkio on luvassa vaikkapa jätskipaketin tai karkkilaatikon muodossa."

Sainkin mukavasti paluupostia ja kuvia tuli enemmän kuin pystyin käyttämään
luonnokseen ja seinälle. Joissain oli myös pientä taustatarinaa mukana:
"Sofian juuret ovat Lappeenrannan vierestä Lemiltä. Sofian mummi on käynyt koulut 
ylioppilaaksi asti Lappeenrannassa." Piirroksen poika sopikin mainiosti tilanteeseen
asentonsa puolesta. Halusin kuitenkin ottaa mukaan mahdollisimman monta piirrosta, 
niin muokkasin hahmoa hieman.


Pojan hiukset otin Sulon piirroksesta


Lennin kaarevat suut lähti mukaan matkaan.


Saanalta tuli pojan nenän muoto


Pojalle korvat ja raitapaidan poimin Eemililtä


Samoin myös tytön housujen malli tuli Eemililtä.


Tytölle tuli mekko ja hiukset Ronjalta


Kädet Sofialta, jonka kasvot oli myös todella kauniit. 
Halusin kuitenkin vielä lapsellisemmat kasvot, joten mukaan lähti vain nenä.


Silmien muoto tuli Lukakselta.


Kaikki palaset yhdistettynä luonnos oli lähes valmis.
Pojalle laitoin pajunoksan käteen, virpomista kuvaamaan.



Sitten vaan varustus kuntoon ja pikkumuksujen oikeuksia puolustamaan.
Muumihenkselit kannattelivat toppahousujani, mutta koska olin menossa katolle, 
läheiseni toivovat usein että käyttäisin turvavaljaita korkealla maalaillessani.


Tavallaan siis käytin, ainakin yhtä valjasta. Jotta sain tikkaat roudattua katolle.


Tikapuut niskaan ja ylöspäin.


Pikkuhiljaa hahmot alkoi siirtymään seinälle. 



Ensin päät ja sitten kroppia säätämään.


Anna kävi välillä kurkkimassa kuinka homma etenee ja lähes kaikki tekovaiheen fotot 
ovatkin hänen ottamiaan.



Maaliahan sinne hujahti muutamakin kannullinen. 
Tällä kertaa kokeilin vanhojen tuttujen Belton Molotowin ja Montana 94:n lisäksi 
myös Paine Art Supply:n tuotteita, joista perus Ironlak oli jo tuttu, mutta 
Yard Master uusi tuttavuus. Niiden lisäksi mekon sitruunankeltaisen pohjan
telailin lateksilla.


Aurinko oli jo laskemassa kun sain duunin valmiiksi. 


Vielä oli kuitenkin kiitettävä työkavereita:


Näyttelyn viimeisenä päivänä Jouko ja Anna kävivät napsimassa vielä pari 
valokuvaa lopputuloksesta, kesäisessä auringonpaisteessa.


Toivon maalauksen muistuttavan meitä aikuisia käyttämään harkintaansa,
 kun lapsia ja heidän toimintaansa arvostellaan. Jos lapsesta saakka opetetaan että
 ihonväri, sukupuoli tai vanhempiesi edustama uskonto estää sitä tai tätä,
niin ennakkoluulot ja eriarvoisuus lisääntyy. Ja mitä enemmän muksut kärsivät 
ympäröivistä ristiriidoista, sitä vaikeammaksi vastakkainasettelu maassamme 
muodostuu. Fakta on kuitenkin se, että uskoit tai edustit sitten ihan mitä tahansa 
uskontoa tai rotuoppia, on kanssaihmisten kanssa tultava toimeen.
Jo ihan itsesikin vuoksi.

Ikävää vain, että samaan aikaan kun sunnuntaina maalasin muksuja seinälle, 
Kiemunki oksensi lisää sammakoita, disauttaen myös Valtteria. 
Mutta ei anneta sen häiritä, ehkä tädillä on paha mieli ja se vaan haluaa huutaa
sen harmituksen maailmalle. Tuskin tällä maalauksella sitä metelöintiä 
pystyy lopettamaan, mutta itse koetan suhtautua kaikenlaisiin 
kiemunkeihinjahirvisaariin samoin kuin Touretten oireyhtymän kantajiin. 
Jätän huomioimatta enkä ainakaan ala tuijottaa.


Kaikesta huolimatta aurinko paistaa ja kevät on täällä, nautitaan siitä 
vaikka näyttely loppui. 5000 m2-näyttelyn näki lopulta yli 4000 katsojaa, joka on 
valtava määrä taiteelle altistettuja ihmisiä! Jos et kerennyt paikanpäälle, ovat 
ulkoseinien maalaukset nähtävillä yhä. Virpojamuksut näkee parhaiten vastapäisen
 kirjaston ylätasanteelta. Ja jos joku sinne kiipeää, ottaisin mielelläni vastaan 
kuvan sieltäkin saakka, jotta teatterirakennuksen alaosaa näkyisi myös. 
Näyttelyn sivuilla kerrotaan myös miksei projekti ollut pidempään auki:
"Moni kävijä kysyi, että eikä näyttelytapahtuma voisi jatkua, kun rakennusta ei puretakaan heti. 5000m2 jouduttiin suunnittelemaan niin, että vanha teatterikiinteistön purku alkaisi jo toukokuussa eikä jatkoaika ole sen vuoksi mahdollista."

Jos vaikutuit Lappeenrannan 5000m2 -näyttelystä, 
tee omalle paikkakunnallesi vastaava projekti, tai ehdota niille, jotka sellaisen 
voisivat saada aikaan. YLE:n Kulttuuricocktail etsii parhaillaan seuraavaa
näyttelytilaa ja haluaa tehdä projektista ohjelmaa. Koodaa sinne ja kysy lisää.

Loppuun lykätään räppiä, todella maukas possebiisi, jossa ollaan myös ihonvärin ja
ihmisoikeuksien puolesta puhisemassa. Hauska läppä on myös se, että kun Kiemunki on Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin 1. varapuheenjohtaja, niin kaikkia
alueen ihmistaimia hän ei ole kerennyt mädättää, sillä räppivideon alussa Lielahden
koulun 2. ja 5.-luokkalaiset juttelevat aiheesta aivan eri kypsyydellä,
kuin eduskunnassa työskentelevä Terhi 50 v.



 Notkea Rotta, Asa, Ailu Valle, VilleGalle, Shaka Kampara, Haamu, Hannibal, Kosola, 
Solonen, Särre, Rauhatäti, Julma H, Are, Iso H., Jodarok, Palefacel, Xmies, 
Felix Zenger, ja DJ Beha.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti