Jokaisen Suomen kansalaisen olisi viimeistään nyt hyvä tietää kuka on Pertti Kurikka,
ja miksi miehellä on joka päivä nimpparit. Ei varmaan kovin monta
tietämätöntä löydykään, sen verran loistavaa duunia
Pertti Kurikan Nimipäivät on tehnyt tukijoukkojensa
kanssa viime vuosina. Yhtyeen arvo ei ole pelkästään musiikissa, vaan
myös siinä, kuinka käytännössä on nähtävissä, että kulttuurin keinoin voi
vaikuttaa ympäristöönsä ihan kuka tahansa, mistä lähtökohdista tahansa.
Bändi syntyi vuonna 2009 Helsingin Konalassa Lyhty ry:n tiloissa.
En itse bändistä tiennyt ennenkuin 2012, näihtyäni videoklipin
leffasta Kovasikajuttu ja sen jälkeen tietysti koko leffan.
Jos Sinä et sitä ole vielä nähnyt, korjaa tilanne
ja näe se, vaikkapa tästä. Mielenkiintoinen yhteensattuma euroviisuihin
liittyen on se, että samana vuonna kun PKN syntyi, oli kotimaisilla
musiikkipuristeilla kuuma peruna käsiteltävänä Euroviisuja koskien...
Kisoihin oli ehdolla kuulovammainen artisti, Signmark.
Sillä kertaa Suomi ei kuitenkaan ollut vielä kypsä vammaiseksi luokitellun
edustajan kilpailuun lähettämiselle, vaan reppunsa pakkasi Waldo.
Tänä vuonna PKN kuitenkin pesi lattian kilpakumppaneillaan
ja lensi Euroviisuihin rokkaamaan.
 |
| Kuva: Tiia Santavirta /YLE |
Wieniin lähtöä odotellessa yhtye sai paljon positiivista huomiota kansainvälisestikin.
Briteissä The Independent kertoi artikkelissaan bändin tarinaa ja Yhdysvalloissa
legendaarinen punk yhtye Dead Kennedys nosti Pertti Kurikan Nimipäivät
esille facebook-sivullaan. Kisamenestykseen uskoin itsekin vääjäämättä.
Lopputulos jäi kuitenkin tavoitteesta, kun yhtye tippui semifinaalivaiheessa jatkosta.
Mutta entäs sitten? Hyvän reissun sällit pääsi heittämään ja hauskaa piisasi
ainakin lehtikuvista päätellen.
 |
| Copyright: /All Over Press. Kuva: Pelle T Nilsson. |
Sunnuntaina bändi oli tulossa kotiin. Sitähän piti juhlistaa
ja kiittää bändiä hienosta edustuksesta. Facebookissa oli polkaistu käyntiin
kansanjuhla Piritorille Sörnäisiin, ilmeisesti puolittain kieli poskessa.
Mutta kun on tarpeeksi hölmö idea, niin se on joskus silkkaa timanttia.
Sain inboxiini viestin, jossa pari kaveria kysyivät mukaan
toteuttamaan kunnianosoitusta yhtyeelle, osana kansanjuhlaa. Viime aikoina
on ollut sen verran hoppu, että olen koettanut pitää sunnuntaisin
spraypurkit pois käsistä, mutta nyt näpit oli sotkettava maaliin.
Ideaa palloteltiin edestakaisin ja lopulta tiivistin käydyn keskustelun
viestiketjun lopuksi kahteen lauseeseen:
"Graffaa sabluunalla kelmulle piritorilla kehitysvammaisten punkbändille metron hätäpoistumistien rakenteisiin. Nyt alkaa olemaan aika eeppinen suunnitelma."
Sunnuntaina puolilta päivin löysin itseni Piritorilta tuijottamassa metrokuiluun.
Idea oli kelmuttaa aukiolla sijaitseva hätäpoistumistien uloskäyntirakennuksen
ulkoseinä ja maalata kelmulle kunnianosoituksemme yhtyeelle.
Siksi olin kiivennyt rakennuksen katolle kelmurullaa kiinnittämään.
Kovin yllättävää ei ollut se, että aika pian saimme seuraa ja toimintamme kyseenalaistettiin.
Herrasmies harmaissa haalareissa halusi keskustella aiheesta
ja juttutuokiossa oli mukana myös neuvottelemassa eräs
värikäs kulttuurihenkilö, joka tunnetaan mm. nimellä Trama FTC.
Keskustelut eteni hyvään tahtiin ja kun vielä haalarifirman päällikön kanssa
vaihdettiin kuulumisia, pääsimme lopulta tositoimiin.
Sunttulunttu alkoi sumuttaa Karia seinään ja Harakiri Jiri
synnytti kirjaimia. Maalit oli ystävällisesti punkin hengessä tarjonnut
Geezers The Shop ja toteutuksen ideoinnissa oli mukana myös
Eihän siinä kauaa mennyt kun jo ohikulkijatkin alkoivat ihmettelemään mistä on kyse.
Saimme torikulkijoilta taustamusiikkia sekä hyviä maalausvinkkejä.
Myös kelmun leikkausapua tarjottiin, mutta lopulta pärjäsimme kolmisin.
Kansanjuhlan alkuajankohdan lähestyessä porukkaa ilmaantui
paikalle koko ajan enemmän.
YLE:n Jusu Lounelakin oli paikalla valmiina punkkareita juhlimaan.
Kulttuurin moniottelija piti tarkasti silmällä kelmuprojektimme edistymistä.
Vihoviimeisenä muovin kimpussa oli taas sama jamppa, eli minä.
Toiset maalarit olivat saaneet ruutunsa valmiiksi, kun vielä hinkkailin viimeisiä piirtoja.
Saimme naapurin smarresta luvalla lainaksi pari limukoria tikkaiksi.
Ehkä joku muukin oli koettanut lainata jotain, ilman lupaa,
sillä kaupan edessä näytti sinihaalareilla olevan tilanne päällä.
Noin parin tunnin suihkimisen jälkeen glädit oli valmiit
ja juhlat saattoi alkaa meidänkin puolesta.
Pertti
Kari
PKN
Toni ja Sami
Nyt kun pystyin irroittamaan silmät seinästä, porukkaakin oli tullut
vähän lisää.Keskellä kuvaa, maalauksemme edessä bändiä odotteli myös
Paleface tyttärensä kanssa.
Myös hieno irokeesi löytyi toriväen seasta.
Vähän ajan odottelun jälkeen myös odotetut kunniavieraat saapuivat.
Mustasta bussista purkautui punkkarilauma tukijoukkoineen ja "joutui" välittömästi
halailun kohteeksi ja keskipisteeksi.
Kari pysäytettiin parinkymmenen metrin matkalla lähes joka askeleella ja
tässäkin pipopää halusi tarjota Karille oluen kiitokseksi.
Sami oli saanut käsiinsä puolestaan kuplivaa.
Väkijoukossa bändiläisiä tervehti ja onnitteli myös Helsingin kaupoungin
kulttuurijohtaja Stuba Nikula aisaparinaan mm. Radio Helsingistä
tuttu toimittaja Ari Peltonen
Myös Kapteeni oli paikalla. Minkä liikennevälineen kippari mies oli
ja minne vempele oli parkkeerattu, ei selvinnyt.
PKN jatkoi matkaansa kohti punaista mattoa, nyt onnittelemassa
kädestä pitäen Kari Peitsamo.
Väenpaljoudessa keulamiehen paikalle siirtyi Bassoradion
Tuomas Tuomi-Nikula, joka myös vaikuttaa PKN- yhtyeen taustaTukena.
Tapahtuma jatkui tihkusateesta huolimatta iloisissa merkeissä ja hienoja kohtaamisia
oli monenlaisia. Kansanjuhlaa kuvasi niin monet kamerat ja filmiryhmät,
että materiaalia on varmasti vaikka muille jakaa.
Joten jaetaan sitten:
lisää fiiliksiä ja materiaalia FB-eventin kautta
Mutta lopuksi kuitenkin se koko homman ydin ja sielu:
Pertti Kurikan Nimipäivät- Aina mun pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti