Työpajagraffitia ja tuunailua hiihtolomalla

Viime viikolla vietettiin hiihtolomaa ja sehän tiesi graffitityöläiselle

hupparin hihojen käärimistä. Jos ihan tarkkoja ollaan, 

niin jo lomaa edeltävällä viikolla spraypullot suhisi

ja maalitussit tuhisi. 

Vantaalla tuli vierailtua eräällä ala-asteella viikon verran

kuvaamataitoa opettamassa, kun koululta pyydettiin työpajoja vetämään.

Koulu on mukana KOTA hankkeessa jonka tavoite tiivistyy seuraavassa:

 Kota hanke on koulutuksellisen tasa-arvon hanke ja sitä rahoittaa

 Opetusministeriö.Kota-hankkeen tavoitteena on edistää perheiden

 ja lasten osallisuutta omalla asuinalueellaan. Koulussa toiminta toteutetaan harrastusryhminä, joissa tutustutaan monipuolisesti oman asuialueen harrastusmahdollisuuksiin.

 Porukassa oli mukana monen ikäisiä tyttöjä ja poikia, joiden kanssa 

ensin keskusteltiin vähän graffitista käsitteenä, hieman sivuttiin historiaa 

ja sitten alettiin hommiin.

Hankekoordinaattori Jaana Brinck oli valmistellut ryhmille maitotölkin kyljen kokoisia

maalauspohjia, joihin ensin suihkittiin taustat spraymaalilla ja sen jälkeen 

taiteiltiin maalitusseilla teokseen haluttu sana osallistujien toimesta.

Kun spraymaali kuivui, sillä välin suunniteltiin tussattavia kirjaimia.

Graffitikirjainten rakennetta käytiin läpi liitutaululla, mutta

myös alan kirjallisuudesta oli mahdollisuus kurkkia neuvoja.

Vinkit meni hienosti jakeluun ja lettereitä alkoi ilmestyä maalauspohjille.

Tuloksena oli villiä tulkintaa niin monivärisinä kuin mustavalkoisinakin 

seikkailukasvatuksen tuloksina.

Tässä muutama näyte malliksi:

Ikähaarukassa oli siis 1.-6. luokkalaisia oppilaita ja tyylejä löytyi 

moneen lähtöön ihan jokaikisen saadessa työnsä käyntiin. 

Osa jäi hieman kesken, mutta viikon päätteeksi 

kuvisluokan seinällä oli iloisenvärinen kollaasi:

Kaikki työt pääsevät myös tämänhetkisen tiedon mukaan 

Taidetalo Pessiin näytille Vantaan kaupunkijuhlien aikaan toukokuussa.

Ohjaamisen osana väkersin itsekin muutaman erilaisen väritysvirityksen, 

mutta ne ei sinne näytille ole matkalla. Päätimme Jaanan kanssa antaa ne 

palkkioiksi erikseen keväällä valittaville nuorille hyvästä kurssitoiminnasta.

Miellyttävän värikkään viikon jälkeen tuli fiilisteltyä useana päivänä 

aiheeseen näppärästi istuvaa musiikkia vuosien takaa. 

Sanoituksissa löytyy hyvin samaistumista Kota-kurssilaisten tilanteeseen, 

vaikka kyseessä ei olekaan puhemusiikki, vaan graffititaiteen alkeet.

Tää on suomalaisen hiphopin uusi tuleminen
Renesanssi, tsekkaa horisonttiin
Sielt nousee jengi, joka laittaa koko skenen remonttiin

***

Itseluottamus on se, jol tehään unelmat todeksi
Pakko tarttuu tilaisuuteen tai kaikki jää vaan haaveeksi
Jos kaikki pelkäis muutost, ni skene jäis paikalleen
Mut uusi aalto saapuu ku tilauksesta paikalle

Kannattaa kuunnella koko biisi, mutta ennakkovaroitus on paikallaan:

kipale saattaa aiheuttaa positiivista itseluottamusta...

Fintelligens: Renesanssi

Siirrytään vielä Malmille, varsinaiselle hiihtolomaviikolle.

Pelin henki oli tennarikustomointi Malmin Palloiluhallilla.

09 Helsinki Human Rights järjesti lomaviikolle jälleen paljon aktiviteettia

nuorille urheilun ja kulttuurin parissa. Pari kertaa aiemminkin on tullut 

samoissa hommissa vierailtua ja mikäs siinä, kivaa puuhaa toteuttaa toiveita 

tennareihin ja jutella mukavia junnujen kanssa.

Pidin kustomointitiskiä auki maanantaina ja keskiviikkona, 

joista jälkimmäisenä sain myös assistentin matkaan.

Siihen liittyy hauska yhtymäkohta ylemmäksi linkkaamaani biisiin,

 joka julkaistiin Renesanssi- nimisellä Fintelligensin esikoislevyllä.

Levy ilmestyi syksyllä 2000. Pari kuukautta aiemmin olin tullut isäksi

ja nyt siis nuorempi Nieminen oli faijaa jeesaamassa.

Tapahtuman palkintoina jaettiin pari koripalloa, joihin tein ääriviivat 

ja assari fillasi kirjaimiin väritykset.

Koska aika on rajallista, tuunauskioskissa saa palvelua vain 

yhteen kenkään per nuppi. Näin mahdollisimman moni pääsee jättämään

 jalkineensa käsittelyyn. 

Ensin kysytään aihetoive; yleisimpiä on nimikirjaimet tai pelinumerot.

Lyijärillä karkea luonnos ja sitten toivotut tai kenkään sopivat värit perään.

Nuori herra nimeltä FV 

Tyga-teksti kultaisena oli erään typykän toive.

Ilmeisesti Tygan räpit kiinnostelee.

Tässä kengän käyttäjä kertoo urheiluharrastuksestaan kantapään kautta.

Muhis toivoi nimikirjaimia ja väri oli kuulemma meikäläisen päätettävissä.

Kun kengän sisävuori oli sininen, sitä tuli myös ulkopintaan.

Välillä jututettavia junnuja oli myös kuvattava, luvan kanssa tietysti.

Terkut ukkeleille sekä vasemman käden kynsilakatulle tyttelille!

Koristurnauksen lopuksi jaettiin fair play pelaajille ne kustomoidut koripallot.

Onnea vielä Essi ja Danil!

Viikon aikana junnut kisailivat muutenkin, 

tuloksia tarkemmin nollaysin uusilla kotisivuilla:

http://09hhr.fi/uutiset/09-hhrn-talviloman-katsaus/

Jos työpajatoiminta kiinnostaa, kaikille yli 10-vuotiaille avoin 

graffitikurssi on myös reilun viikon päästä Helsingissä Katutaidetila Leiskuvassa. Ilmoittaudu mukaan linkistä, pari mahtuu vielä:

http://www.leiskuva.fi/tyopajat/hende-tyopajat-7-3-ja-8-3-2015/

Loppuun vielä vanhempaa Fintelligensiä toistamiseen. Koska nuoret.
Sekä KOTA ry että 09HHR tekevät juuri sitä duunia jota tarvitaan 
aina ja ikuisesti, jotta junnut tavoittavat turvallisia aikuisia ja 
inspiroivia kokemuksia älylaitteiden tai päihteiden sijaan.
Perhetaustasta ja lähtökohdista riippumatta.

"jos mahdollista ongelmat pitäs ennalt estää koska minkä taakseen
jättää löytää saleen edestä ei oo helppo kellään joka syntyy
muovilusikka suus ei saa unohtaa et näis muksuis on tulevaisuus"

Fintelligens: Jos mahdollista

Myrtsin Skedehallia maalaamassa

Tällä kertaa liekitellään skedemeiningillä.
Koska luvassa on vähän tulenliekkiä, spraymaalia ja skeittausta, valitsin kärkeen foton
muutaman vuoden takaa ihan toisesta yhteydestä. 

Ylläoleva kuvahan on puhdasta spedeilyä, mutta tottakai

itseltäni ihan oikeaa taustaakin rullalautailun parista löytyy.

Tosin meikäläisen skillit sen asian parissa on suunnilleen yhtä hyvät 

kuin mutsin parturointi -80 luvulla keittiöfiskarseilla.

Aina ei kuitenkaan tarvitse olla mikään superpro.

 Välillä riittää että intoa löytyy ja taito on vasta toissijaista.

Viime vuoden lopulla YLE uutisoi

Myyrmäkeen rakennettavasta skeittihallista. 

Entinen leffateatteri sai väistyä vähän hikisemmän ajanvietteen tieltä.

Kuva: Ari Tuhkanen/ YLE

Helluntaiseurakunnan hallitsemassa tilassa on nyt kaikille avoin skedehalli,

jota rakentamassa oli lukuisa määrä talkoolaisia. Hankkeen puuhamies 

Aku Hakala kertoo haastatteluvideossa kuinka kuudessa viikossa 

yhteistyössä skeittarinuorten kanssa syntyi harrastustila niin skeittareille kuin 

scoottaajillekin. Luin uutisen lehdestä ja taisin facessakin tykätä asiasta, 

on aina hyvä jos joku keksii jotain, jolla osallistaa ja aktivoida nuoria. 

Hallissa on hienot puitteet, Suomen Rullalautaliiton 

Anssi Paukkunen löytyy ratasuunnitelman takaa. 

Seinät sen sijaan näyttivät vähän turhan kliineiltä...

Pari päivää ennen hallin avajaisia soitti Katupaimen Jani, joka kysyi olisinko

kiinnostunut maalaamaan Myrtsin skedehallin seinille. Aku oli pyytänyt

Jania maalaamaan ja hän pyysi myös minut mukaan.

Pyörähdin hallilla jututtamassa projektipäällikkö Akua ja tsekkaamassa paikan. 

Porukka toivoi seinälle hallin nimeä ja jos haluaisin maalata muutakin, se kävisi myös.

Seinäpintaa riitti monta metriä niin leveyden kuin korkeudenkin puolesta.

Lähdin versioimaan paria klassikkoa, kirjainten muotokieltä 

Thrasher Magazinen logosta ja värimaailmaa Thrashin'- elokuvan logosta.

Niitä molempia tuli silloin yläasteella ihailtua teinarin innolla.

Samoihin aikoihin myös kuunneltiin korvalappustereoista Thrash-metallia, 

mutta se on jo eri juttu.

Sen verran täytyy Thrashin' -leffasta mainita vielä vaikka meneekin vähän 

maalausaiheen viereen, että monille kasarin teineille elokuva on ollut hyvin merkittävä.

Vai luuletteko sattumaksi esim. sitä, että kotimaan skedeskenessä vaikuttaa

Tikari Skateboards ? Leffassa oli skeittijengi nimeltä Daggers (suomeksi tikari)

ja siitä syystä yläasteella parin kaverin kanssa aloimme kasvattaa pitkää tukkaakin

vakaana tarkoituksena perustaa bändi nimeltä The Daggers.

Bändi jäi lopulta perustamatta mutta maalaaminen jatkuu.

Mutta nyt sinne Myrtsiin kellarin yövuoroon. Skeittarit lähti kotiin ja aloin suihkia. 

Katupaimen Jani oli jo käynyt pari päivää aiemmin aloittamassa omaa osuuttaan, 

itse starttasin nimestä halliväen toiveen mukaisesti.

Nimen sijainniksi toivottiin seinää joka näkyy kassan sisäänkäyntiin.

Skedehallissahan kaaria piisaa, mutta flätit on harvemmassa, niinpä Aku nikkaroi 

vanereista väliaikaistyötason ja lisäksi apua antoi piiiiitkät tikkaat.

Työturvallisuuden suhteen jollakulla saattaa olla sanottavaa, 

mutta henkilönostimen toimitus kellaritiloihin olisi ollut vähän turhan hankalaa.

Ensimmäisen sessarin päätteeksi nimi löytyi seinästä.

Kassajonosta katsottuna näyttää tältä.

Ensimmäisen sessarin päätteeksi voit kurkkia youtubesta edellä mainitun herkkuleffan:

Thrashin' (full movie)

Ehkä viikkoa myöhemmin palasimme Janin kanssa hallille.

Luonnos esiin ja suihkimaan.

Katupaimen oli tullut paikalle vähän itseäni aiemmin

maitokorillinen maalipurkkeja mukanaan. 

Molemmilla meillä on ollut matkan varrella vauhdikkaita harrastuksia

ja mielenkiinnon kohteita. Vaikka ikää tulee, niin niitä kaikkia ei tarvitse hylätä, 

vaan kokemuksia voi käyttää hyväkseen nuorten parissa työskennellessä.

Tai kuten nyt, junnummille suunnatun tilan koristelussa.

Vähän ajan päästä sketsit oli siirretty seinälle ja pääsin itsekin värittämään.

Paimenella oli jo liekitys päällä siinä vaiheessa.

Olen viime aikoina keskittynyt vähän turhan paljon hahmojen maalaamiseen,

joten oli mukava väännellä aakkosia vaihteeksi. 

Sanaksi tuli kohteen mukaisesti SKATE.

Naapuriseinän setä viimeisteli tikkailta käsin taustojaan. 

Kun Katupaimen sai oman duuninsa valmiiksi, lahjoitin 

miehelle teemaan sopivan yllätyksen ennen poseerausfotoa.

Olin löytänyt vuosia aiemmin Jäähallin kirppikseltä  hauskan t-paidan 

jota olin käyttänyt itsekin ahkerasti. Mutta koska Jani laittoi Jeesuksen 

seinälle skeittaamaan, niin kyllä se paita kuuluu enemmän hänelle.

Pitää varmaan tilata itselle uusi Antiz Skateboardsilta

Pikkuhiljaa aloin itsekin saamaan pakettia kasaan, 

taustat kuntoon ja sen jälkeen linjat ja kiilteet.

Illan päätteeksi, eli aamukuudelta paikat oli tältä erää valmiina.

Janin seinällä Jesse raidaa vapaana ja vastapäätä oma duunini oli puolivalmiina.

Puolivalmiina siksi, että kun kerran oli harvinaisen korkeaa seinäpintaa

tarjolla niin olihan siitä nautittava vielä kolmannenkin yövuoron verran.

Mutta nyt tägi kylkeen, maalipurkit kasaan ja kohti omaa sänkyä.

Kolmannen yön olin varannut Tony Hawkille, sillä

legendaarinen skeittari on inspiroinut lajin pariin varmasti tuhansittain junnuja. 

Oman poikani innostin skeittaamaan kymmenkunta vuotta sitten ja 2008

ostin kundille Ammatti: Skeittaaja kirjan, jossa herra Haukka kertoo tarinansa.

Sisäkanteen laitoin pientä isällistä kannustusta.

Kirjan runsaista valokuvista mielestäni inspiroivin on kuva,

jossa kuvatekstinä seisoo: "Ihmispehmuste panee kaiken likoon."

Foto on ihan mahtava, pieni mies puskee poolin reunaa

nuoruuden innolla, adrenaliini kohisten.

Päätin veistää seinälle mukaelman Hawkin handplantista.

Taas oltiin tikkaiden varassa.
Työsuojelulliset näkökohdat oli tällä kertaa vähän paremmat kuin
ensimmäisenä iltana, nythän oli myös kypärä päässä...
maalauksella nimittäin.

Yön mittaan sälli sai väriä niskaan ja muuallekin kroppaansa.

Aamun valjetessa veijari oli valmis. 

Siellä se nyt skeittaa lettereiden päällä ilmatilaa halliten.

Hallin ylänurkissa löytyy myös "parvekkeet" joihin kiipeämällä 

hallin käyttäjät pääsevät vielä korkeammalle runeja fotaamaan.

Mun duunini hallissa on nyt tehty. 

Tosin tila on kyllä sen verran inspiroiva, että sain idean tilankäyttöä koskien,

mutta katsotaan toteutuuko se koskaan.

Hauska yllätys tuli pari viikkoa sitten kun huomasin että hallia oli käytetty

muuhunkin kuin rullalautailuun. Ja tällä kertaa tyttöjen toimesta.

Random Lifen kulttuurivaikuttajakaksikko Roza & Renaz olivat käyneet

kuvaamassa skedehallissa tanssivideota Missy Elliotin biisiin. 

Hyvä fiilis näkyy mimmeilläkin olevan, eli skedehalli on jo nyt palvellut montaa

kohderyhmää urbaanin kulttuurin saralla; 

skeittareita, scuuttaajia, peinttareita, tanssijoita...

Ja lisää on varmasti tulossa. 

Mikäli toiminta tai hallin vuokraus omaan käyttöön kiinnostaa, 

tarkemmat infot löytyy Myrtsin Skedehallin facebookista.

Random Life x Missy Elliott Dance Video

Lauttasaaren vesitornia räjäyttämässä

Kävin syksyllä sienestämässä. 

Tarkoitus oli kertoa reissusta vasta sitten kun Larun Rousku olisi kellistetty, 

mutta koska työmaa seisoo ja Hesari uutisoi aiheesta eilen maalaustani käyttäen, 

laitan tarinan jakoon nyt jo.

Tornin loppusuora alkoi jo 2010, kun purkamislupahakemus meni

 rakennusvalvontavirastoon. Rakennus oli myynnissäkin hetken.

Uusiokäyttöä varten ehdolla oli mm. uinti ja sukelluskeskus. 
Kaikki uudelleenkäyttöehdotukset kuitenkin hylättiin kun purkupäätös

 tuli vuonna 2013, mutta valituskäsittelyt ovat pitäneet sen pystyssä näinkin kauan.

Tarkempaa historiaa prosessista löytyy Helsingin kaupungin sivuilta.

Alkukesällä 2014 poikkesin jälleen katsastamassa tilanteen, 

miltä alueella näytti ja joko purku olisi alkanut.

Muutama piissi aidan takaa oli erotettavissa. Työmaa-aidat oli pystytetty,

mutta mitään muuta ei ulkopuolella ollut tapahtunut.

Ensimmäisestä purku-uutisesta saakka torni on kutitellut korvan takana. 

Varteen olisi saanut lakin tyvestä maahan saakka vaikka minkälaista
taiteellista tulkintaa kaiken aikaa tasoaan nostavan graffitigenren voimin,

vaikka yhteistyössä kansainvälisen tekijäjoukon kanssa.
Kenties vähän samaan tyyliin kuin Afrikan Sowetossa, josta Hesari
kertoi kuukausi sitten.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1420865077593

Muualla maailmassahan on vastaavia projekteja ollut jo vuosikausia, 

eikä tällaisia kohteita liian usein tule vastaan.

Jätin kuitenkin rouskun rauhaan ja kapusin viereiselle kalliolle 

merinäköalaa kurkistelemaan.

Ei hullummat näkymät.

Kun käännyin palatakseni autolle, tuli vastaan söpöilyä.

Joku romantikko oli käynyt valmistelemassa kosintaa kallionlaella,

mitä lie Niina vastannut? Oliko skumppalasit paiskattu maahan ilon vai kiukun voimin 

ja miksei niitä sekä kylttiä oltu korjattu mukaan?

Oli miten oli, haihduin maisemasta.

Kesän mittaan poikkesin ohikulkiessa välillä tilannetta tsekkaamassa, 

sisätilaa ilmeisesti purettiin, mutta ulkopuolella ei edistystä tapahtunut. 

Purkuprojektin vetäjä Kari Hartikainen kaupungin tilakeskuksesta

kertoi syksyllä Hesarissa, että paikalle on tuotu raskasta kiviainesta,

"johon torni voi pehmeästi kupsahtaa".

Päätin toimia ennenkuin se kupsahdus tapahtuisi,

paikalla oli käytävä pientä hilpeyttä herättämässä spraymaalin keinoin.

Parasta olisi ollut taiteilla isosti ja yhdessä muiden kanssa, mutta 

parempi edes vähän ja yksinään, kuin ei lainkaan.

Siellä se puiden siimeksessä odotteli, melko kelmeä tunnelma.

Toisella kyljellä puiden takana lauttasaarelaiset vetelivät hirsiä.

Kivimurskekasasta johtuen oli maalattava sille puolelle, johon se panos olisi tulossa,

valitettavasti silloin piti maalata jonkun toisen duunin päälle.

Tekoprosessia en fotaillut tarkemmin, mutta muutaman tuokion päätteeksi 

kylkeen oli ilmestynyt raksamies tornia räjäyttämään.

Seuraavien päivien aikana en ehtinyt paikalle, 

joten pyysin kollegaa fotaamaan päiväkuvat koiraa ulkoiluttaessaan.

Eihän sitä tiennyt minä päivänä se kellahdus tapahtuisi.

Mutta lokakuu meni loppuun samoin kuin seuraavatkin kuukaudet,

torni sen sijaan ei hievahtanutkaan.

Pari viikkoa sitten kävin ottamassa lumikuvaa paikalta ja 

törmäsin polun varressa vastenmieliseen löytöön:

Joku lumivalkoisen aatteen edustaja oli viljellyt svastikaa kallioille.

Luultavasti joku toinen oli niitä sitten krossaillut. Oliko punainen maali loppunut, vai eikö se viimeinen ollut sattunut kannuttajalle silmään?

Vesitorni jököttää edelleen ylväänä pystyssä.

Kulkukäytävän vieressä pilkotti jotain spreijausta, muttei mitään mullistavaa.

Kun kerran paikalle olin tullut, 

näppäisin pari fotoa muista suhautuksistakin. 

Jollakulla oli ollut hakaristejä mukavampaa viestintää kerrottavanaan.

Tosin jos sitä viestiä lähtee ilmoittelemaan, niin ensin kannattaisi 

vielä kerran muistella enkuntunteja tai kirjoittaa suomeksi.

Vihreällä miehellä oli tärkeä muistutus meille immeisille.

Tilanne raksaranen kohdalla ei ollut juurikaan muuttunut.

Siellä se edelleen odottaa räjäytyskomentoa korkeassa polviasennossa päivystäen.

Juuren betoni oli jo maalatessa sen verran rapautunut, 

että dynamiittipanoksesta näyttää maalia hilseilleen pois. 

Jos luvalla olisi projektia taiteiltu, pohjamaali olisi auttanut asiaa. 

Loppuun taas tilanteeseen sopiva video.

Elton John: I'm Still Standing