torstai 27. marraskuuta 2014

Old school street food & street art

Välillä tulee eteen tilanteita, joissa yhdistyy ruoka ja kulttuuri,
rennolla mutta reippaalla otteella. 
Eli vähän tarkemmin KATUruokaa ja KATUkultturia tällä kertaa.
Ex-ravintolakokille ja nykyiselle graffitityöläiselle se on kiinnostava yhdistelmä.

StreetFoodCarnival oli tulossa Kaapelitehtaalle ruoka-autoineen ja peräkärryineen.
Tiedossa olisi fish&chipsejä, burgereita, pulledporkia ja vaikka mitä 
muuta herkullista mutustettavaa. 


Sekä tietysti lipitettävää; kahvia, teetä, siidereitä, lonkeroita ja limppareita.
Viimeiseen liittyen Hendenvaaran Toymiston kuumalinja pirisi
ja seinämaalari pyydettiin apuun perjantai-illaksi. 


Säkkituoliloungeen tarvittiin logo seinään.
 Sikälikin tilaus oli kiinnostava juttu, 
että niistä kahdesta kuuluisasta kasvisuutejuomasta juuri tämä 
merkki sattuu olemaan omasta mielestäni parempaa.


Eihän siinä muuta kuin 1940-luvulta peräisin oleva logoprintti malliksi,
hihat ylös ja hommiin.


Valkoisella valkoiselle sketsaillessa piti kuitenkin olla suhteellisen tarkkana, 
koska seinän pohjavärin mukaista lateksia ei ollut tähän hätään olemassa.


Valkoisten lainien ollessa tarpeeksi "sinnepäin", tuli sinisen vuoro.
Mallikuvan logo oli toki punaisella, mutta muutamia vuosia sittenhän 
Pepsi vaihtoi tunnusvärinsä virallisesti siniseksi.


Joten sellainen siitä sitten tuli.


Vähän piti valkoisella reunoja skarppailla kuitenkin, 
joten valkoiset paksut outlinet tekstiin laittelin lopuksi.
Se ei paljon kuvissa näy, mutta antoi silti vähän lisää näyttävyyttä.


Vapaalla kädellä ihan jees lopputulos.


Sunnuntaina pääsin itsekin paikalle poikkeamaan, 
itselleni tyypillisesti viime metreillä. 
Ajattelin etten siihen pahimpaan ryysikseen lähde vaan mieluusti jään 
häntäpäähän vähän väljemmin hämmästelemään.
Paikalla oli mitä mainioin meininki ja mehevät tuoksut.


Tapahtumassa oli myyjiä monesta maasta ja monin menuin varautuneena.
Yksilöllisin myyntipiste oli hassunhauska mustan munan muotoinen BBQ-kioski.
Rupisesta asuntovaunusta kovalla duunilla on syntynyt musta liekehtivä timantti.


Astetta jouluisempi fiilis tuli tästä myyntipisteestä, 
mielleyhtymä brittipuhelinkioskiinkin kävi mielessä.


Paikalla leijaili hienoinen savuvana katonrajan alapuolella, 
vähemmästäkin käristämisestä hihat palaa, tai ainakin pihvit.
Ilmanvaihto pelasi kyllä avointen ovien ja ikkunoiden kautta, 
eli tukehtumisvaaraa tai häkämyrkytystä ei tarvinnut ajatella.


Vaikka kello kävi jo viimeistä puolituntista, väkeä riitti yhä.


Sain pari safkalippua tilaajalta joten toki ne oli tuhlattava. 
Päätin jättää munagrillivierailun seuraavaan kertaan ja tilasin 
Ruotsista tulleilta yrittäjiltä Burger from Hell:in.


Epäilin vähän olisiko se liian tulinen makuuni, mutta 
eipä hätää. Aika mieto on ruotsalainen helvetti, näköjään.
Iloinen Joe huuhteli kurkunpäästä viimeisetkin pippurit ja 
kokonaisuus oli oikein makoisa.


Säkkituoliloungessakin näytti porukka viihtyvän mainiosti. 
Jopa niin hyvin ettei itselleni ollut tilaa, eli
suunnistin narikkaa kohti.

Vielä olisi saanut Stadin Paahtimolta jälkkärisumpit hankittua, 
mutta en viitsinyt enää iltamyöhään päiväkahveja imailla.


Lisää ja parempia kuvia eventistä löytyy mm. 

Tällainen alempi fotokin tuli jossain somevirrassa vastaan, 
valitettavasti kuvaajasta ei ole tietoa.

 

Mutta loppuun tietysti videota.... 
Tällä kertaa kaivelemalla löytyi logon tyyliin sopivasti
kiva retromainos, jossa myös Kaapelitapahtuman lamppurivistökin
natsaa fiilikseen.


lauantai 22. marraskuuta 2014

SCURE: Oman onnen seppä

Tällä kertaa perusasioiden äärellä;
mikkiin sylkemistä ja seinän spreijaamista Tampereella,
SCURE:n musavideon kuvaaminen uuden levyn kunniaksi.

Videolta on turha odottaa blingbling räppikliseitä:
limusiineja, shampanjoita, 
uudenvalkoisia sneakereita,
tai puolialastomia naisia.

Miksi? Koska ei kiinnosta.

Mutta mitä meillä oli, on sitäkin arvokkaampaa:
-luotettavia ystäviä
-kulttuuriperintöä
-spraymaalia
-intohimoa
-tahto

Marraskuun alussa homma alkoi Hatanpään feimillä.


Muovisen yökerhon sijaan kuvasimme luonnollisesti ratapihalla.


Jos kuvat käsittelisi haalistuneiksi ja mustavalkoisiksi, 
voisi melkein kuvitella olevansa Bronxilaisella metrojaardilla 1970-luvulla...


...mutta vain melkein.

Ghettoelementtiä löytyi kuitenkin värikkäiden seinien ja ratakiskojen 
lisäksi  kaupunkiympäristön fossiileista, kuten ostoskärryn raadosta.


 Tässä ympäristössä aamutuimaan pikkupakkasessa 
oli mukava kunnioittaa kulttuuria.


Varmaan jokaisella meistä on joskus hetkiä, jolloin tuntee seisovansa junanraiteilla 
tai tuijottavansa tunnelin seinää, miettien miten tästä noustaan.

foto: Felt Fotografi
Mutta niistä ahdistavista hetkistä selviytyy vain tarttumalla toimeen, 
tässä tapauksessa musiikin, piissin tai videon tekoon.
Ja olemalla oman onnensa seppä.

Melkoisia seppiä oli feimilläkin pörrännyt.


Tyylien ja värien kirjo oli niin maukasta, että vanhan sanonnan 
"Tampereella tehdään Suomen ruminta graffitia"
voi talloa lyttyyn ja heittää roskikseen.


Ympäristö raikkaine piisseineen toi mieleen
eurooppalaisten suurkaupunkien radanvarret.



Tunnelipätkän jälkeen matka jatkui Pispalan feimeille,
Tampereen hylätyille tikku- ja kattohuopatehtaille.


Paikka tunnetaan useiden alakulttuuriharrastajien keskuudessa 
herkullisena harrastuskohteena, jossa voi vastaan tulla maastopukuinen softaaja, 
puhelinta näpräävä geokätköilijä, rappioromantiikkaa ikuistava valokuvaaja,
tai graffitimaalari.

Näkyvimmin porukoista jälkien perusteella tietysti erottuu wraitterit.
Siellä oli väsääjät tälläkin hetkellä suihkimassa.


Sisätilassa Scure suoristi lippistä ja alkoi puskemaan, 
sillä välin Lari viritteli kamerat ja taustalla 
allekirjoittanut alkoi kyhätä piissiä.


Tiiliseinälle oli tulossa maalaus artistille. 
Scurelle, jonka muusikonuraa on ollut ilo ja kunnia seurata 
ensilevystä lähtien joka ilmestyi syksyllä 2010.
 Nuori sälli Hyvinkäältä tiputti nyt jo kolmannen levynsä,
eikä se siihen jää.

foto: Felt Fotografi
Sillävälin toisaalla kuului myös kilikalipullon helinää,
ulkoseinällä Tare Brush ja kumppanit koristivat junaradanvartta ja 
sitäkin ikuistettiin filmille.


Pispalan feimi on väritetty vuosien varrella
tuhansien tekijöiden käsin lattiasta kattoon ja useaan kertaan.


Vastapäisessä rinteessä ei paljon nurmikkoa tai muuta kasvillisuutta näy,
mutta siellä kukkiikin betoni.


Tehtaiden tonteilta löytyy monenmoista käsialaa ja monessa koossa.


Oma piissini tuli valmiiksi. 
Scuren toiveesta käytin väreinä vihreää ja violettia.


Kädet ilmaan ja nimi seinään.


Takavasemmalla kotipojat seurasi kuvaustilanteen etenemistä.


Päivä alkoi olla pulkassa ja filmit rullalla.
Hetken aikaa pörräsin vielä täyttämässä omaa kameraani 
seinäherkkujen paljoudella.


Isoimman talon "kattohuoneistosta" 
löytyi Suuri Kurpitsa. Olihan sentään Halloween-viikonloppu.


Ja kuten aiemmin jo kirjoitin, paikka todellakin on lattiasta kattoon maalattu
niinkuin näkyy.


Ulkoseinän suihkijat oli saaneet myös duuninsa valmiiksi.


Kuvien terävyys ei ole paras mahdollinen,
iltahämärä oli jo laskeutua


Kiitokset Mansen sälleille yhteistyöstä, hyvää duunia.


Isoimman rakennuksen porttivahti pöllö toivotti hyvää matkaa ja
 jäi valvomaan tonttiaan.


Silti piti vielä naapurissa poiketa.
Viereisessä tehdasrakennuksessakin riittää nähtävää ja koettavaa.

Rakennus on nähnyt paljon ja aika rapeassa kunnossa, 
Vain muutama päivä aiemmin siellä oli kuulemma joku juuri kuollutkin.
Vahvaa huhua ja kaupungilla onkin alustavia suunnitelmia, että talosta remontoitaisiin 
hoivakoti vanhuksille ja alakulttuurit saisivat häipyä muualle.


Mutta ennen sitä piti tietysti spotti ottaa haltuun.
Vasemmassa yläkulmassa poiketessani maalaaminen oli hivenen hankalaa, 
koska tiilet tuppasi jäämään käteen.


Mutta sellasta se on, nokisutareilla sekä lökäpöksyillä.
"Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää"

Foto: Felt Fotografi
Pispala hallussa.
Ja niin, miltähän se video mahtaa sitten näyttää?
No hyvältä tietysti. 
Tsekkaa pätkä linkistä ja hanki koko levy Scurelta taskuusi.



Julkaistu 21.11.2014
Scure - Oman onnen seppä
Kaamoksen puoli levyn raita 7. 

Kaamoksen Puoli kaupoissa 28.11.2014.

Kuvaus/Editointi: Felt Fotografi
Beat: Dj Peeäl
Skrätsit: Dj Tatc
Sävellys: Kim 'Kasio' Rantala
Äänitys: 3rd Rail Music
Mix/Master: Jyrbä

Suuri kiitos kaikille jotka ovat osallistuneet videon tekemiseen, osallistumalla kuvauksiin sekä tukemalla niitä. 
Suuri kiitos etenkin: Felt Fotografi, Hende, Dj Tatc, A-Puoli, Jyrbä, Wäinö, Kim "Kasio" Rantala, Wille HRD, Dj Peeäl, Teemu, TareBrush, TaukoArt, Geezers, Make your mark & 3rd Rail Music.
-Scure-