perjantai 5. syyskuuta 2014

Graffitikulttuurin sisäinen kunnioitus ennen ja nyt

Tällä kertaa pitää varoittaa etukäteen... 
teksti on normaalista poiketen paikoitellen aika negatiivispainoitteista
ja sisältää alatyylisiä ilmaisuja.
Syy siihen selviää toki myös.

Kauan kauan sitten, 1980- luvulla tässä maassa asui myrkynvihreisiin
 vakosamettihousuihin puettuja lapsia, joilla usein 
keittiöfiskarseilla leikatun tukan päällä keikkui tupsupipo ja kotiintuloaika 
oli iltayhdeksältä. Jos lapsia ei siihen aikaan näkynyt, niin niitä lähdettiin etsimään, koska lankapuhelimella ei paljon tekstareita ja whatsappeja näppäilty.

Niihin aikoihin saapui Ameriikan ihmemaasta tosi cool juttu:
HIP HOP
Helsinkiinhän se ensin saapui ja pikkuhiljaa monien sattumien kautta se eteni yhä useammille paikkakunnille ja kellaridiskoihin sekä kouluvihkojen kansiin ja nuorisotaloille. 


Pian ne vakosamettihousut vaihtui ihan liian isoihin lenkkareihin
 ja vieläkin isompiin farkkuihin.
Kirjojen kansien sijaan värityskohteina oli alikulkutunnelit ja junankyljet. 
Luvallisia seiniä kun ei ollut, niin johonkin piti silti päästä maalaamaan. Graffiteja löysi kun jaksoi kiertää radanvarsia ja etsiä autiotaloja. 
Kun joku löysi jonkun siistin piissin se kuvattiin ja haettiin kaveritkin sitä katsomaan. 


Alkuvuosien Kingejä olivat esim. Spinner ja Astron.
Legendaarisia wraittereita.


Heidän maalaamiaan laatupiissejä kohti ei kehdannut edes aivastaa, 
saati spreijata sinne päinkään.
Muita merkittäviä maalareita oli mm. Shark, Raster, Trama ja Comedy



Radanvarren Valtiaita, joiden merkitystä skenelle ei voi kiistää kukaan.


Kaupungilla ihailin kieli pitkällä, kuinka vastaan tuli yllättäviäkin tilausduuneja. 
Stokkan One Way- seinä syöpyi tajuntaan jo silloin. 
Tekijät tiedän, mutta koska en ole varma voiko niitä vieläkään julkisesti mainita, 
niin jätän kertomatta. Mutta tottakai silloin mielessä pyöri ajatus:
 "Kunpa mäkin joskus osaisin noin hyvin maalata ja joku joskus siitä jopa maksaisi."

Fiilis oli pitkälti, kuten Asa myöhemmin räppäsi Punaisessa Tiilessä: 

...pelkkää rakkautta, ei biiffii hoppareille lainkaan,
kohdista viha suurempaan, yritä saada jotain aikaan...


Palataan tähän hetkeen. 
Jenkeissä on tällä hetkellä käynnissä "graffitisota" maalareiden kesken.
Bommaajat ja throwittelijat vastaan muraalinmaalarit.
Kotisuomessa alkaa olla pikkuhiljaa samankaltaista menoa...


Vaikka duunit on kuinka korkealuokkaisia, 
kunnioitus on lähes tuntematon termi ja päälle mennään haistapaskatyyleillä.



Kun luvallisia graffitiseiniä alkoi tulla viisi vuotta sitten, oli se unelmien täyttymys. 
 Riihimäen paikallislehden haastattelussa 2009 vertasin graffitiseinän saamista Riihimäelle Neil Armstrongin kuun valloitukseen. Vihdoin sai kotikaupungissani maalata päivänvalossa ja luvallisesti!
Kun silloin ajatteli viittä vuotta taaksepäin, ei olisi uskonut lupaseiniä tulevan koskaan.

Luvalliset maalausseinät on sen jälkeen useammassakin tutkimuksessa
 koettu tarpeellisiksi hyödyllisinä ja omaa luovuutta kehittävinä ajanviettopaikkoina.
Mutta meno muuttuu, kuten Liisanpuisto räppäsi vuonna 2001 Historia -biisissään; 
...Ei eilen oo enää tänään...

Tämä muutos johtuu omasta mielestäni karkeasti jaoteltuna neljästä ihmisryhmästä:

***RYHMÄ 1 (LELUT)***

Oikeastaan kaikkia lupaseiniä on kaiken aikaa riivannut yksi ongelma. 
Teknisissä laitteissa vastaavaa kutsutaan tyyppiviaksi tai lastentaudiksi. 
Tässä kaksi esimerkkiä, luultavasti ala-asteikäisiltä suihkijoilta.



Seuraava esimerkki samalla periaatteella, mutta ehkä vähän vanhempi tekijä.
Tuska-festarit oli tulossa ja halusin hyödyntää metallitikkaat osana piissiä.
Roudasin myös pari kivenlohkaretta ylös jotka maalasin osaksi irokeesia.


Syksymmällä kirahvi oli alkanut ahdistuksissaan pajauttaa ja tukkakin oli lähtenyt.


Muksuja maalailu kiinnostaa, muttei ole varaa ostaa purkkeja 
joten roskikset kaadetaan ja sieltä pengotaan jämiä, 
joilla saa sen sekunnin suihkaistua 
monen tunnin maalauksen päälle "jotain", kuten spliffejä tai hakaristejä.
Nehän on niin kiihottavan trendikkäitä.

Mutta jokainen aloittaa jostain ja nyt kun luvallisia seiniä on olemassa, 
on se vain hyväksyttävä että kuraa tulee joskus piissien päälle.
Myös luvattomissa paikoissa.

 

Helene Schjerfbeck sai muistopiissin Pasilan galleriaan
150 -vuotisjuhlansa kunniaksi, kun versioin
hänen mustataustaista omakuvaansa betoniin.


Mustalle lateksille ilmaantui nopeasti "täydentäviä"tekstejä.
Muksuja varmaankin asialla.


Joitakin viikkoja myöhemmin joku oli heittänyt kuraa ja muutaman veritipan naamaan.
Ikiaikaisempi ongelma on se, että seinät buffataan hiekkapuhaltamalla
 tai painepesurilla, mutta senkin faktan kanssa on vain elettävä. 


Ja jos kerran buffataan, niin mielellään kokonaan. Silmä jäi vielä tähystämään.


***RYHMÄ 2 (TUKARIT)***

Sitten on toinen ihmisryhmä joka pilaa maalauksia, tahallaan.
He suttaavat ties mitä iskulauseitaan maalausten päälle, 
ilmeisesti osoittaakseen etteivät pidä graffitista eikä niiden tekijöistä.
Vähän kevyempi inhoajaporukka ei sotke ehkä maalauksia, mutta  yskivät ohikulkiessaan mielenosoituksellisesti ja tulevat joskus syyttelemään maalareita vandaaleiksi. 

No juu, onhan monella sellainen tausta, mutta se oli kauan sitten siinä leluvaiheessa, 
kun kiksejä haettiin, mutta siitä on päästy jo eteenpäin.
 Jos ja kun jossain yleisötapahtumassa on maalaamassa, niin siinä vaiheessa yleensä maalari saa työstään korvausta ja hänet on sinne tilattu, 
toisin sanoen työskentelee artistina.

***RYHMÄ 3 (FÄPSIT)***

Graffitivihaajiksi voidaan laskea myös se porukka joka on monesti lahjaton kaikessa, mutta löytänyt kuitenkin tavan elättää itsensä laillistetun väkivallan keinoin.
Sen alan kiistaton johtohahmo on Lotri Pekka (nimi muutettu),
 enkeleinään sekalainen lauma usein muista vartiointiliikkeistä 
potkut saaneita lyhythermoisia kovanyrkkejä.
Tämä ryhmä on tykännyt sotkea maalauksia, oli kyseessä luvallinen tai luvaton piissi.



tilaama seinä kyläsaaressa on sotkettu niin huolellisesti tägejä myöten, 
ettei se voi olla vahinkoa tai ymmärtämättömyyttä.

Jäljestä näkee että ylimaalaus on tehty huonolaatuisella rautakauppaspraylla, 
eihän graffitivihaaja voi astua alan liikkeeseen hankkimaan kunnon maaleja.
Sehän olisi vihollisen tukemista.



***RYHMÄ 4 (VITTUMÄOONKUNINGAS)***

Edellisten ryhmien lisäksi on myös sekalainen joukko, joka pilaa toisten maalauksia.
Aitopääwannabeet, jotka yrittävät hakea hyväksyntää skenessä klassisella
-Mäteenmitähaluunjasäetvoisillemitäänvittu-asenneroolillaan.


Monestihan se johtuu rakkaudettomasta ja pelokkasta lapsuudesta,
mutta minkäs sille voi että odotusaikanaan liimaa impannut äiti on huolimattomuuttaan
pudottanut vauvan toistuvasti pää edellä lattialle ja myöhemmin vaihtuvat isäpuolet ovat mätkineet turpaan sekä äitiä että muksua mennen tullen palatessa.


Nämä omanelämänsätonymontanat koettavat elää original gangster-elämää 
äpäröimällä ympäriinsä ja kusemalla muiden muroihin. 
Elleivät sitten ole liian xanoreissa tai budussa. Mutta rohkeita poikia ovat.


Vihan kohteita näillä häviäjillä on kolme: virkavalta, tukarit ja vanerimaalarit.
Etenkin sellaiset vanerimaalarit, jotka koettaa luoda uusia toimintamalleja ja tuoda
 hyvää mieltä kaupunkilaisille. Miten ne kehtaavat kertoa lehdissä kuinka 
graffitin avulla voi kaunistaa kaupunkia luvallisesti. 
-Siihen pitää reagoida,vittu!-
Vai mitä sanotte omaan inboxiini saapuneista viesteistä viime talvelta:


"Duunaat kerranki päälle tiiät tekenees.- saat turpaas spede !
Back to school... cus servaa"

Ja toinen:

"ketä sä luulet olevas. kerranki samaa paskaa mä revin sun naamas. lopeta se jyrääminen ennenku tapahtuu. susta on tietoo. stadin on pieni mesta vitu kersa
vitu honmo ime sitä paskaa"

Lisääkin näitä olisi, mutten nyt viitsi kaikkia herkkuja esitellä 
enkä lähettäjien nimiä mainita. Ihan jees että on asiaa, mutta mielummin kasvokkain tai jos ei kantti riitä, niin kirjoittaisitte edes oikein. Hankala olla kunnioitettu wraitteri jos tekstin sisältö vilisee kielioppi- ja kirjoitusvirheitä.
(esim. HOMO kirjoitetaan ilman ännää, ei ole vaikeaa)

Mitä nämä leikkikalugangsterit sitten tekevät? Tässä esimerkki. 
Maalasin pappavainaalle muistomaalauksen junatunneliin, kasvot kohti Riihimäen rautatieasemaa. Pappa teki työuran veturinkuljettajana ja asui koko elämänsä Riksussa.  Kysyin lupaakin maalaukselle, mutta koska sitä ei annettu, tein luvatta.


Maalasin keskellä päivää ja laitoin nimeni näkyville.
Kesän mittaan tulikin mutkien kautta kehuja, että VR:n duunarit oli työstä tykänneet.
Joillekin se oli kuitenkin liikaa.


Seinälle oli tullut täksyjä ympärille, mutta joku ristoreipas päätti sitten 
lopulta vetää suoraan naamaan.  Tosi rohkeasti spagetilla ja crewillä. 
Jos jyrätään, niin sitten edes piissillä ja mielellään kokonaan yli. 
Se on yleinen käytäntö, että jos jyrää niin maalaa niin hyvin kuin pystyy.
Mutta tämähän nyt meni ihan henkilökohtaiseksi vittuiluksi. 


Ja wannabeen wannabeeperskärpäset perässä, kovia poikia.
Kävin keväällä paikanpäällä ja kuittasin takaisin.


Tässä voisi taas lainata Asaa ja Punaista Tiiltä:

vitut väkivallast, jos sanat pystyy tappaa.

On myös tapauksia joissa tekijä voi olla mistä ryhmästä vain.
Kuten case Hautakivi.


Tein Huopalahteen Stop Töhryille -muistomerkin vuonna 2012 
metsikössä lojuvasta betonipilarista. Se on parin vuoden aikana kerännyt kehuja mutta myös kritiikkiä. Muutaman kerran olen sitä jo entisöinyt asetonin ja venelakan voimin.


Maalilla se on tuhrittu muutaman kerran. 
Ensin luulin että se on joku kiukkuinen kansalainen tai wannabepoliisi, 
mutta saattaakin olla että taas aitopäitä ahdistaa.
Edellisen kerran korjattuani kerroin blogipostauksessa suojanneeni 
kivenmurikan kahdeksalla kerroksella venelakkaa. 
Seuraavalla kerralla vaurio oli tehty kivellä nakuttaen pintaa rikki. 
Nakuttaja siis varmaan seuraa näitä blogailuja.
Vielä en ole vaurioita korjannut, ajattelin että vähän saa ajan kuluminen hautakivessä 
näkyäkin. Varmaan täytyy syksyn mittaan käydä joku päivä 
vähän kunnostamassa talvisäiden koetuksia varten.


Nyt sitten tuorein tapaus, case Tove.
Kuten aiemmin blogasin, teimme Tove Janssonille muistoseinän 
100-vuotisjuhlan kunniaksi yhdessä Actonin ja Psyken kanssa. 
Pitkään suunniteltu seinä saatiin toteutettua lopulta vasta Elokuun lopulla,
 mutta se onnistui lopulta mukavasti. 


Paremmat kuvat pidemmässä jutussa.
 Seinä maalattiin torstaina aikavälillä 10-18 ja reilu vuorokausi myöhemmin,
 lauantaina puolilta päivin sain Actonilta tekstiviestillä kuvan:


Kiitti. 
Just tonhan mä tosiaan kasvoista unohdinkin.
Okei, tällä kertaa se ei ollut spagettia, 
mutta crewillä krossattu kuitenkin oman sanan sijaan ja viiden minuutin throw uppi. 
Vieressä puoli kilometriä luvallista seinää, minne olisi mahtunut hyvin.
Eli jotakuta nyt kiristää kovasti päästä. Ehkä se, että keinutuoligraffari oli lehdessä, 
yrittäessäni aikaansaada mielenkiintoisempia maalauskohteita 
graffitikäyttöön luvallisesti sisätiloihin kaikille maalareille. 
Tai sitten joku muu kivi hiertää kengässä...
 Soita ja kerro iskälle niin helpottaa, tai heitä meiliä: hende4@gmail.com

Mutta kuten aina, "apinan tuntee kaikki mutta apina ei tunne ketään". 
Eli ikävä kyllä en oo päässyt vielä kiittämään paremmin, kun en tiedä ketä kiittää.


Mutta eipä se mitään, taaskaan. Foto löytyy ja niinkuin aikoinaan maalareilla
(jotka silloin ennen vanhaan vielä oli samalla puolella) on ollut tapana sanoa 
buffaajille: "Meiltä ei maalit lopu!"
Niinpä tontille saapui Pikku Myy, Toven seppeleen hyödyntäen.
En alkanut Actonin kanssa uutta kasituntista viettämään tihkusateessa,
mutta pitihän sille seinälle edes jotain tehdä.

Joulu on taas lähestymässä, tässä jo etukäteen pieni joulukortti teille rakkaat vihaajat:


Osa viime vuotiseen taidenäyttelyyni toteutetusta teossarjasta:
"HENDE my fame is: WHAT EVER YOU LIKE, BUT I DON'T MIND!"
(kuvassa numero 5/7 eli "BUT I")

Loppuun musaa. 
Olen kuullut, että joidenkin mielestä Ice Cube on nynny lastenleffojen sellout hasbeen.
Menepä sanomaan se sille, saatat muuttaa mielesi.
Siinä vaiheessa kun alkaa omia muksuja olemaan, ei koko ajan jaksa 
vihata muuta maailmaa. Välillä on kiva hassutella ipanoiden kanssa
... mutta tarvittaessa se kiukku löytyy sekunnissa.
Peace.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti