lauantai 21. kesäkuuta 2014

Rokkitähtiä ja Mustaa metallia

Junnumpana tuli muutama juhannus vietettyä festareilla ja leirintäalueilla.
Silloin 1980-1990-lukujen taitteessa bändeillä oli vielä omat keikkabussit, 
monesti aika rähjäiset mutta myös rappioromanttiset kulkupelit.
Niiden kyljissä oli vaikka mitä kirjoituksia faneilta bändiläisille.

Tätä nykyä omat keikkadösät on aika harvinaisia, 
useammalla bändillä saattaa olla sama auto ja kuski vuoroviikoin, 
tai sitten kulkeminen tapahtuu pienemmillä ja taloudellisemmilla pakettiautoilla.
Poikkeuksiakin löytyy...
Petri Nygårdilla on edelleen oma bussi ja tyylikäs onkin.

Itse löysin keväällä Hollolasta pusikon, jossa makaili muutama autonraato.
Niiden porukassa oli myös auringon haalistama musta helmi,
merkiltään Bedford ja vuosimallia tosivanha.
Juhannuksen kunniaksi lähdin maalaamaan sen
vähän hevimmäksi.


Kun raskaasta rokista puhutaan, kuka onkaan Se rokkistaroin?
No tietenkin edelleen rokkaava Motörheadin Lemmy.
Kumpikohan on vanhempi, legenda Lemmy vai pusikon Bedford?


Matkaevääksi teeman mukaisesti Rockstar energiajuomaa. 


Pusikossa se hylätty keikkaratsu lymyili yhä.
Hihat vaan heilumaan; lavat sivuun, 
koivuille kirvestä ja maitohorsmille saappaanpohjaa.


Keulalla oli vahti valppaana lippu kourassa.


Kiesi oli ottanut osumaa spraypullosta jo aiemmin, 
aika heikoin tuloksin.


Motörhead sanasta sai mukavasti säädettyä oman version, 
logoonhan on ulkonäkösyistä laitettu ne öö:n pilkut, 
joten otin skandinaaveja itsellenikin ja vedin ruotsiksi.
Maalarihende på finska.
Hendenvaara-kyltin sai myös kivasti yhdistettyä pataässään.


Tihkusateessa sketsailin sanan runkoon. 
Jätin tekstin säätämättä puolikaareen aika- ja olosuhdesyistä.


Toki piti sisustakin kuvata.
Koska vähän väliä aurinko paistoi ja vettä satoi, 
sadekuuron aikana poikkesin sisällä.


Kuskin penkki on varmasti nähnyt paljon ja kaikkea,
jos se osaisi puhua niin tarinaa riittäisi varmasti.


Sisusta oli rikottu, homeinen ja haiseva.
Ties mitä siellä olikaan touhuttu. Seinällä oli pari valokuvaa joista 
tod.näk. selittyi miksi keulaan joku oli spreijannut 
Pervo Kana.


Teurastamoapulainen näytti ainakin poikenneen, 
ehkä vuonna 1991.


Nyklatkin löytyi, mutta virtalukkoon niitä oli turha kokeilla.


Old school ilmastointi:
"Talvi lämmitys- kesä tuuletus"


Parin tunnin suihkimisen ja sadekuuroja väistelyn jälkeen homma oli kupissa.
Väriyhdistelmästä sen verran että ei todellakaan liity mihinkään pärinäpoikiin.
Keltainen ja punainen kun nyt sattuu olemaan nuo Hendenvaara-kyltin värit.


Ennen lähtöä oli tietysti otettava poseerausfoto.
Ei muuta kun perse penkkiin ja hevimerkki ilmaan!


Sinne se helmi jäi lepikkoon lepäilemään.
Toivottavasti eläkepäivät jatkuvat rattoisasti 
tästedeskin, nyt vähän hevimmässä kuosissa.

Lopun musaklippiä ei tarvitse arvailla. 
Hyvää juhannuksen loppua kaikille, ajakaa iisisti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti