maanantai 30. kesäkuuta 2014

Laivalla lakupiippuskabaa

Välillä taas vaihteeksi jotain ihan muuta...

Lupasin ystävälleni Teemulle, että palautan 40-vuotiskemuihin roudaamani 
juomatölkit takaisin lähtösatamaansa roskiinheittämisen sijasta. 
Teemu avitti asiassa sen verran että tarjosi kulkuvälineen; ilmaisen risteilylipun.

Matkalle Viroa kohti lähdettiin kahteen pekkaan muksun kanssa,
miesten kesken maailmalle.


Helsinki jäi taakse ja matka alkoi.


Kannella koetettiin saalistaa lokkeja kameroilla, mutta aika laihaksi jäi kuvasaldo. 


Tai tulihan niitä räpsittyä, otosten onnistumisessa vaan jäi toivomisen varaa.


Sisälle mennessä päädyttiin kahvilan pöydän ääreen.
 Jotta istuskelu olisi siinä hyväksyttyä, piti ostaa jotain tiskiltä. 
Limpparit mieheen riitti oikeutettuun oleskeluun.

Kun kasvisuutejuomat oli imailtu, alkoi askartelu. 
Ihmemies McGyverin tapaan tarvikkeita ei hommaan tölkin ja pillin lisäksi tarvittu.


Tölkistä sai myös kätevästi hip hop-kulttuuriin jo vuosia kuuluneet "grillit",
eli kuoret hampaisiin. Rikkailla räppäreillä grillit on yleensä kultaiset,
mutta Petellä ne olikin peltiset. Merkki oli kylläkin väärä, 
mutta Pepsitölkkejä ei tähän hätään ollut tarjolla.

Ja äidille tiedoksi: en pessyt ennen suuhunlaittoa. Sori.


Jotain muutakin sinne suuhun tuli tungettua.
Tax free myymälässä hortoillessa ei konjakkimaistiaiset tai hajuvesituoksuttajat
saaneet satimeen. Karkkihylly kylläkin.
Koska matkaa oli jäljellä vielä satamaan, tuli mieleen idis jolla 
ajan saisi hyvin kulumaan ja naurut päälle.


Ostin laatikollisen lakupiippuja.
Tuotehan on mitä perinteisin ja samalla kuitenkin melko uhanalainen,
tupakkalakien kiristyessä lakupiiputkin ovat vaaravyöhykkeellä.


Tulossa oli Titaanien Taistelu...
kilpailu Mies vastaan Mies, aseena lakupiiput.
Kummallekin 10 piippua, aloitus merkistä, nopein voittaa.
Laitettiin kamera pöydälle kuvaamaan ja sitten ahmimaan.

En tiedä mitä muu kahvilan asiakaskunta tykkäsi touhustamme mutta meillä oli kivaa.
Uudet naurut saatiin tietysti videota kotona rouvalle esitellessä.
Sitten tuli taas ajatus, millä hommasta saisi yhä paremman. Laitettiin 
video läppärille pyörimään, iPad kuvaamaan ruutua ja dubattiin itsemme.
Sitten filmi tuplanopeudelle ja ta daa, valmista tuli.

Tässä se myös teille, olkaa hyvät:






torstai 26. kesäkuuta 2014

Rahaa lapsille hyvällä Asenteella

Pari viikkoa sitten oltiin Narinkkatorilla taas kerran kemuttelemassa.
Homman nimi oli Helsinki Street Festival (vol 4).

Kerroin jo aiemmassa postauksessa tarkemmat faktat ja kuinka 
tällä kertaa valmistauduttiin tapahtumaan. 
Graffitipuoli hoidettiin Universal Zulu Nation Scandinavia -nimen alla
ja tapahtumakokonaisuuden muina järjestäjinä olivat:
Viime kesänä HNMKY:n kuvaaja kasasi tapahtumasta youtubevideon,
jota myös käytettiin tapahtumamarkkinoinnissa: HSF2013: Graffiti ja Tanssi

Päivä koitti puolipilvisenä ja semisateisena, kun lähdin Geezersin kautta torille.
 Koristurnaus päässyt jo hyvin käyntiin ja DJ soitti mukavaa menomusaa.
Teippasimme messumaton torin pintaan ja sponssiviirit pystyyn. 
Aiempina vuosina on maalattu vanerilevyjä 
välillä nimekkäiden vierailijoidenkin kanssa, mutta tänä vuonna kokeiltiin uutta.


Asenne Surf lahjoitti 3 surffilautaa, 
joita maalaamaan oli saapunut kaksi kovan luokan ammattilaista : 
Pher-One
Kolmannen värittelin itse.


Yksi laudoista oli sovittu meneväksi Namikan Yökorikselle ja
tulisi olemaan somisteena Hietaniemen hiekkarannalla yökoriksen tapahtumissa.


Actonin lauta oli matkalla Asenteelle, heidän synttäribileissään huutokaupattavaksi.
Itse maalasin lankkuuni Spin, se päätyi radioaseman kilpailun palkinnoksi.
Jutun lopusta löydät ohjeet kilpailuun osallistuaksesi.


Kissalanpojatkin poikkesi taas ihailemassa tapahtumapaikalla.


Cityssä kun oltiin, Yökoriksen lautaan tuli klassinen kaupunkisiluetti.
Puuskittaisen tuulen ja hetkellisten sadekuurojen aiheuttamista
haasteista huolimatta laudat saivat uutta pintaa niskaan.


Kunnon bboy maalaa vaikka pää alaspäin ja selkä mutkalla.


Artisti Acton askarteli aurinkotuolissa


Kuinka ollakaan, jälleen tuli yllättävä kysymys kesken kaiken. 
Spinauttamaan tulossa ollut DJ Justin Case kysyi
onnistuisiko levyboksin maalaus samassa yhteydessä hänen settinsä aikana.
Pher otti homman haltuun.


Narinkkatorilla ei perunanmyyjiä tai kalakauppiaita näkynyt, 
nykypäivän käsityöläisiä kylläkin.

Meidän maalaillessa torilla tapahtui myös paljon muuta:


Mestoilla oli myös UG räppäri Shaka ja DJ Logout sekä 
heidän Hapessa kokoontuvanTrackfactory- räppityöpajansa 
nuoria sananiekkoja. Kovaa settiä sieltä tippuikin.


 Brädi tuli myös mestoille Meissi tuplaajanaan räbäyttämään parit rallit.

Muitakin vieraita poikkesi,  Jontte Valosaari räbäämässä
sekä Dpsoul Ali lättyjä kääntämässä.


Korismatsit pyörivät useilla kentillä. 
Vaikka lämpöasteita olikin vain 12, pallon lisäksi lensi hiki.


Tuomari oli tehtävien tasalla, pilli valmiina vihellykseen.


Jokainen pääsi myös halutessaan kokeilemaan omia kykyjä ja viskomaan palloa sukkaan.


Tanssijoita oli myös saapunut paikalle niin järjestäjien puolesta
 kuin randomisti yleisöstäkin.


Tämä kaveri otti tilan hienosti haltuun ja juontaja Veskukin ihaili kaverin menoa.



Paikalla nähtiin myös sotilasdelegaatio, 
varmuuden vuoksi limupuvussa ja karvalakissa.
Joukko-osasto oli kevyttä mallia, samoin ajoneuvo.
Toivottavasti polttarisankari pääsi ehjänä avioliiton satamaan.


Silläaikaa kun terassin väki imaili väkijuomia
peinttaajasedät väkersi taidetta.


Siinä se sivuprojekti valmistui.


Lopulta laudatkin tuli maaliin. 
Jokainen niistä oli jo valmiiksi siinä kunnossa, 
että ei niillä aallokkoa enää voi kesyttää,
 mutta seinäkoristeena tai sohvapöytänä toimii oikein hyvin. 
Jalustaksi vaikka dyykattu kaapelikela tai kuormalava.


Kun laudat saatiin valmiiksi, otettiin isien kesken ryhmäkuva "lastemme" kanssa.
Jos kädenjälki miellyttää on juuri Sinulla mahdollisuus saada taidelauta haltuusi.
Kuinkako?

TÄSSÄ OHJEET:

Jos keskimmäinen kiinnostaa, klikkaa mukaan kisaan Spin FM:n saitilla:

Jos puolestaan vasemmanpuoleisin lauta haluttaa, sen voit ostaa itsellesi 
ravintola CUBAn huutokaupassa perjantaina, jossa vietetään
Graffitilaudan huutokauppa tapahtuu keskiyöllä ja yllätyksiäkin on luvassa.

Yökoris lupasi lahjoittaa 200 € laudasta hyväntekeväisyyspottiin 
ja kun huutokaupattavan laudan tuotto selviää, se lisätään nippuun. 
Rahat lahjoitetaan jälleen lyhentämättömänä Naulakallion lastenkodille

Nauliksen junnuille terkkuja Brädin ja Tonin biisin voimin:


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kylpemässä Elopin kanssa


Viime kerralla kerroin juhannusmaalailusta Hollolassa.
Tarkoitus oli alunperin maalata vähän erilainen lähestyminen keskikesän juhlaan. 
Kerron alkuperäisen tapauksen nyt, sillä vaikka 
juhannuskoivut on jo poltettu niin yksi mies vihtoo yhä ylpeänä.

Muutama viikko sitten Stephen Elop tyhjensi työpöytänsä (ja työnantajansa)
ja nauroi matkalla pankkiin. 
Tottakai tehdyistä duuneista pitää maksaa, mutta hei... joku roti sentään. 
Hesari kertoi artikkelissaan minkä verran toimitusjohtaja lopulta tienasi.
Jos et jaksa lukea linkkiä, lainaan viimeiset lauseet suoraan:

Helsingin Sanomien laskelman mukaan Stephen Elop sai 2010–2013 palkkoja ja rahabonuksia yhteensä 5,2 miljoonaa euroa. Töiden aloituspalkkioita ja potkurahoja hän ansaitsi tämän päälle noin 29 miljoonaa euroa.
Mutta eihän nyt tuollaisella korvauksella paljon kahvia ja bingolappuja ostella, 
joten työeläketta setä saa jatkossakin 5900 € kuukaudessa.

Nähdessäni interwebissä kuvan autiotalon kylpyhuoneesta, 
tuli mieleen TJ Elop ja eräs housuton visukinttu Ankkalinnasta.
Pakkasin maalipurkit ja kurvailin kohteeseen.


Olin tiennyt kohteen olemassaolosta aiemmin,
 jopa käynyt läheisellä parkkialueellakin jo vuosi aiemmin, mutta 
luulin että paikkaa oltaisi kunnostamassa uuteen kukoistukseen.
Silloin jätin vierailematta.

Olinkin erehtynyt.
Pari viereistä rakennusta on työn alla, mutta tämä suurin 
ja kaunein kolmesta rakennuksesta on laitettu remppaan sanan toisessa merkityksessä.

Ennen sisälle menemistä tutustuin myös pihapiirin muihin rakennuksiin, 
tai oikeammin niiden jäänteisiin.
Paikka kun oli saanut siipeensä niin puskutraktorista kuin tulitikustakin.


Tuon bommauksen nähtyäni ajattelin ensin: "Jaha, no niin varmaan."
Mutta teksti olikin totta:



Paljon muutakin oli mutta siinä ne tärkeimmät.


Tämä piti myös kuvata kokonaisuuden 
ja sisältönsäkin ansiosta.


Jotain kohteen tasosta kertoo jo pelkkä puusee.
Tässä on ollut vessarakentajalla tyylisilmää.


Sitten sinne spotille.
Taas piti ensin vähän pyöriä turistina ennen omaa aktiviteettia.


Toinenkin bommattu kommentti tuli vastaan.
En tiedä varmaksi, mutta saattaa olla sama kriitikko kuin ulkona.
Suurin osa sisätilojen seinille ruiskituista väriläiskistä olikin aika kuraa,
onneksi ei silti kaikki.


Itse kyllä ihailin sisustusesineiden sointumista seinien sävyihin.


Kylppäriin päästessäni hätkähdin oliko joku kerennyt
 sen näkemäni ammeen valtaamaan,
mutta sitten selvisikin että kylpyhuoneita oli kaksin kappalein.


Portaiden yläpäässä vahti vihreänaamainen talonmies.

Näköaistin lisäksi toinenkin aisti aktivoitui aika vahvasti.
Talossa haisi rehellinen ihmisperäinen luomulannoite.


Itseäni haju ja sotku ei naurattanut, mutta jatkoin kuitenkin peremmälle.


Aina vain pahenee, joku oli koittanut maalata pirujakin seinille,
tai ainakin siihen suuntaan.


Manalan herralle osoitettujen viestien lisäksi maallisiakin 
terveisiä oli lähetetty johonkin suuntaan.


Ikkunalaudalta tekemäni löytö olisi saattanut olla jollekulle viimeinen niitti
ja syy poistua takavasempaan.
Ei kuitenkaan pidä pienestä hätäillä. 
Eiköhän tuohonkin joku syy ole olemassa.


Kenties hylsy oli kohdistettu talon omistajan toimesta sisustussuunnittelijalle,
 jonka valitsema seinämaali oli väärää laatua ja hilseili pois seinästä.


Tai sitten sisustusmaakari oli itse tajunnut virheensä ja toivonut että maa hänet nielaisisi.
Lattia ainakin oli siihen malliin vajonnut että joko sisustaja oli mennyt sinne,
tai vaihtoehtoisesti asukas tykkäsi syömisestä.


Sen verran tuntui olevan reikiä joka paikassa, 
että melko eläimellistä meininkiä talossa on varmasti ollut viime vuosien aikana.


Nyt olin viimeinkin oikeassa. 
Eläimiähän siellä olikin, ainakin kaksi...


Tupakoiva jänis ja sormella osoitteleva gorilla olivat kohteessa kuin kotonaan.


Ikkunasta kurkatessa huomasin, että kellariin johtavien portaiden  
päälle oli viritelty kalterit. 
Vai olisiko ne ollut kuitenkin vain kaadetut kaiteet.


Mainoksessa kehoitettiin valmistautumaan vuoden huippuhetkiin, 
jouluun on vielä aikaa ja juhannus meni jo, 
mutta ainakin maalausreissuni oli pääsemässä finaaliin.


Kaivattu kylpyamme nimittäin löytyi vihdoin. 
Asettelin Stephenin aloilleen ja aloin värittelemään.


Lopulta setä löytyi setelikylvystä vihtomassa itseään setelivastalla.
Roopen sijaan tätä miestä ei kolikkokylvyt kiinnosta.
Olipa napannut myös retrokapulan kouraansa,
varmaan kuullut kuinka vanhoista nokialaisista maksetaan hyviä hintoja nykyään.
Hänestäkin.


Tekniikka ja talous- lehden verkkosivuilta löytyy miehen puolustautuminen;
Microsoftin livechatissa hän kommentoi syytöksiä Nokian tappamisesta
 ja itseensä kohdistuneesta Troijan hevonen -vertauksesta:
"Troijan hevosena toimiminen ei Elopin mukaan pidä paikkaansa, sillä hän on työskennellyt pyyteettömästi vain ja ainoastaan Nokian osakkeenomistajien etujen mukaisesti."

Niin varmaan. 
Loppuun hyvä mies Hämeenlinnasta kertoo terveiset kylpyammeeseen: