torstai 22. elokuuta 2013

Taiteiden yö 48 h etuajassa: Kiasman graffitihiiret

Tänään olisi taas taiteiden yö. Kiva juttu jota voi viettää monella tapaa, tykkäsit sitten runonlausunnasta tai oopperasta, askartelusta tai katutaiteesta. Vuosia sitten kävin jonottamassa nimmareita sarjistyypeiltä kirjakaupoista ja muksun ollessa pieni kikkailtiin yhdessä mm. Sanomatalossa kierrätystyöpajassa. Jos vähän aiheesta vitsiä väännetään niin jotkut juhlivat yötä pusikoissa ja hökkeleissä teemalla "Kadun aineiden yö". Ja koska kaikkia se kuorolaulu tai jättiläismäiset kalailmapallot ei kiinnosta, niin vaihtoehtoisiakin juhlimistapoja on ollut...

Puoli vuosikymmentä sitten oli parina vuonna järjestetty Katutaiteiden yö. Ne oli monessa mielessä aika tapahtumarikkaita juttuja ja joiden jälkipyykkinäkin sitten seurasi melko vakaviakin toimenpiteitä.  Tarroja ja tägejä ilmaantui ympäristöön, näyteikkunat helisi ja kiinniottoja tapahtui. 
Näin graffitimaalarin silmin tässä kohtaa oli vanha sananlasku kääntynyt päälaelleen; "Tyyntä myrskyn edellä" olikin niinpäin että ensin myrskysi ja nyt nautitaan seinämaalareiden keskuudessa siitä tyvenestä.  Jälkeenpäin asiaa taaksepäin katsoessa herää kysymys, oltaisiko tässä tilanteessa jos noita mellakointikävelyiltamia ei olisi tapahtunut? Oikeaa ja kiistatonta vastausta en osaa antaa, mutta itse uskon että jonkunlaista perhosvaikutusta on hyvinkin saattanut olla mukana asioiden kulkeutumisessa siihen, että tätä nykyä kaupungista löytyy yli kilometri luvallista (vaneri)maalausseinää kuten esimerkiksi Kiasman edustalla sijaitseva väliaikainen kolmionmuotoinen rakennelma. Ja onhan hyppysellinen muutakin luvallista maalauspintaa (jota tosin tarvitaan paljon lisää).

Päätin tiistai iltana viimeisen kesälomapäiväni kunniaksi juhlistaa kouluni alkamista maalaamalla sinne Kiasman kolmiolle. Yksi seinähän on pyhitetty kutsutuille maalareille, mutta kaksi kylkeä on kaikille halukkaille vapaana ympäri vuorokauden. Faktaa seinän suhteen löytyy mm. Supafly:n saitilta .
Seinän muodosta tuli itselleni mieleen juusto ja ikävä kyllä siitä seurasi idea, jota lähdin tiistaina toteuttamaan.

Kun saavuin tontille, löytyi seinältä mm. tällaista silmäkarkkia: 



Eihän siinä auttanut kuin laittaa hihat heilumaan. Aloin maalaamaan ensimmäisen kuvan päälle keltaista lateksia ja sitä saikin sitten telata 3 kerrosta ja vieläkään ei kunnolla peittänyt, keltaisen värin peittokyky muutenkin on ylipäänsä heikohko.  Ylläolevan punasävyiseen maalaukseen en koskenut, koska se seinä on kutsuvieraille. Toiselle kyljelle, josta tässä ei kuvaa ole, levitin myös keltaista lateksia, jota hankin nimeltämainitsemattomasta rautakaupasta. Siksikään en viitsi kaupan nimeä kertoa, että vaikka sijoitin omalla mittapullani normaalia enemmän pohjamaaliin (koska tarvitsin tiettyä sävyä enkä voinut käyttää virhesävytettyjä poistolatekseja kuten normaalisti) sain myyjältä kaupanpäällisiksi ylimielistä tuhahtelua kun vastasin kysymykseensä minne maali tulee. Mutta sama se, asiakas voi aina valita mistä tarvikkeensa hankkii.

Telaamisen aloitin ilta seitsemän aikoihin ja yö oli jo alkamassa ennenkuin pääsin itse taiteilupuoleen mutta toisaalta, seinähän on auki nimenomaan 24/7.


Muutamaa tuntia myöhemmin, eli puoli seitsemän aamulla tila näytti tältä:


Tästä kuvakulmasta halusin kuvan ottaa jotta juustokimpaleen muoto olisi selkein , mutta kuten huomaat niin oikea kylki puuttuu lähes kokonaan. Ei sujunut kuten olisin toivonut, eli meni munilleen.

Väänsin sitä kylkeä taskulampun valossa useamman tunnin mutta lopulta en saanut siitä sellaista kuin olisin halunnut. Sävyt ei sointuneet oikein ja maali loppui siltä osin kesken. Olisin jäänyt vielä maalaamaan tekstipuolen kokonaan uusiksi, mutta ensimmäinen koulupäiväni uudessa koulussa alkoi 09.30 joten kai se oli lähdettävä tunniksi nukkumaan.
Parempi puoli kuitenkin näytti aamulla edestäpäin tältä:



Koulusta tullessa menin suoraan takaisin seinälle ja tarkoitus oli jyrätä se epäonnistunut pökäleeni, mutta onneksi siellä oli jo uutta maalia pinnassa:

Kun nyt paikan päälle olin kuitenkin tullut, räpsin vielä kuvat hiirulaisista auringonvalossakin.



Ja jos vähän vielä leikitään kuvakulman ja sanattoman viestinnän voimin, niin kas kas, ollaankin tosiasioiden äärellä. Siellä taustallahan ne ikävät leikkaukset höylätään.


Loppuun teemaan sopiva googlesta kalasteltu "musavideo":


Vähän sama kuin sen stoptöhryille-projektin kanssa... kuinka lopulta kävikään?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti