lauantai 1. kesäkuuta 2013

Suvivirsi ja kirjekuori

Onpa ollut hieno päivä. 
Arska paistaa ja ipanat sai todistukset kouraan. Nenäliinaa kaivetaan ala-asteen Suvivirren aikana aamupäivällä, musiikinopen myhäillessä puukoulun harmoonin takana. 
Vähän illemmalla kaivetaan serkuntyttären ylppärijuhlissa käsilaukusta taskumattia... 
vieläkin  illemmalla Hietsun uimarannalla rantapusikon risuista kasatun nuotion äärellä ylä-asteikäiset kaivavat myös, nimittäin verta nenästään, kun taskulämmin keskiolut nostaa ujommankin kaverin taistelemaan siitä rinnakkaisluokan Mirkun huomiosta rinta kaarella samanikäisen kilpakosijan kanssa.
Sellast se on. 
Aika makee juttu, nuoria elämänsä eri kulmakivillä. 

Ajattelin ensin kirjoitella omasta kouluvuodestani ja eri duuneista Laajasalon Opistossa, mutta koska niitä juttuja oon toistanut viime aikoina jo pari kertaa niin katellaan sitä sitten syssymmällä.
Riippumatossa makaillessani huomasin että taloyhtiön kerhohuoneella viettää joku ylppäreitään ja voileipäkakun voi lähes tuntea kielen päällä, niin fiilistelen kuitenkin enemmän noita valmistujaisjuttuja.   Tänä vuonna on meidän perheellä välivuosi, kun kukaan läheinen tai muuten vain mukava typpi ei vietä valmistujaisiaan, joten ei saada nauttia mansikkakakusta / tarvitse hikoilla puku päällä juhlatilassa.
Vuosien varrella useampiakin valmistujaiskahvitteluja on luonnollisesti tullut kierrettyä ja niihin nyt ajattelin viitata päivämäärän kunniaksi. 

Lahjan hankinta on aina tärkeä juttu. Koska meitä on monensortista sukankuluttajaa, niin tyylit on monet tässäkin asiassa. Kun omia juhliani vuosien ajalta muistelen, niin eniten olen tykkäillyt käyttötavaroista, joissa on joku hauska läppä tai muutenvaan mukava meininki. Tietysti se rahakin on ajoittain ollut kovin toivottava juttu, mutta ellei se matti ole taskun sijasta lompsassa niin parempi mieli tulee ainakin itselleni vähän massasta poikkeavammasta lahjasta. 

Ripille pääsyn tai ammattitutkinnon kunniaksi ei välttämättä kannata hankkia peruskalvosinnappeja tai pentikin astiasarjaa. Joskus 1970 -luvulla juttu oli ehkä eri mutta tänä päivänä sen ruusukimpunkin voi hyvin korvata vaikkapa  muutamalla 6packilla spraymaalia, ehkä kiipeilykengillä, tai matkalahjakortilla. Jollekin voi toimia vaikka trangia ja muutama paketti nötköttiä. Tietty aineeton lahjakin on hyvä, esim. kalastusviikonloppu kummisedän kanssa voisi olla jossain tapauksessa erittäinkin toimiva setti.
Tässä muutama foto meidän perheen lahjoista , joilla on haluttu kulloistakin päivänsankaria huomioida.


Jesse sai lätsän joten halusin symbolisesti juhlistaa tilaisuutta jossa nuori mies astuu elämässään uusiin kenkiin ja uudelle polulle. Värin halusin mätsäävän samettihattuun ja koska nuori mies tykkäili puhemusiikistakin niin Adduthan oli selvä valinta.



Serkkupoika pääsi ripille viime vuonna. Kuultiin pikkulinnuilta että juhlan kunniaksi lähimmäisimmät olivat hankkineet skootterin. Jatkoksi samaan teemaan hankin klassisen jerrykannun, maalasin lahjottavan nimen sekä vuoden kylkeen ja täytin bensalla. Riparilta tuli eväitä elämän polulle ja peltikanisterista eväitä kaksipyöräiselle, että sillä polulla pääsee vähän lujempaa.

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Teemun jerrykannu oli jo toinen versio samasta aiheesta. Ensimmäinen, vähän simppelimpi versio meni yllämainitulle Jesselle 5 vuotta aiemmin, riparilahjaksi samasta syystä...mopolle kaveriksi ja eväitä matkalle. 



Systeri puolestaan valmistui viime vuonna uuteen ammatiin ja toivoi lahjaksi viherkasvia. Sen sijaan että olisin hankkinut jonkun pelargonian tai verenpisaran, ajattelin viedä kaktuksen. Eihän tää elämä kellään ainaista ruusupuskaa ole, niin kaktus kuvaa oikeasti paremmin vähän väliä eteen sattuvia piikkimattoja. Viestiä tehostaakseni tein kuitenkin kaktusta kuvaavan taulun maalitusseilla jossa koura on tarttunut siihen kaktukseen; kuvatakseen että ne elämän piikit pitää vaan ottaa vastaan eikä luimistella helpoimman kautta. 




Näillä eväillä tällä kertaa. Kertauksena vielä kuitenkin isällinen neuvo, älä lahjoita jonninjoutavaa "toioisvarmaanihankiva"- tavaraa, vaan joko sellaista josta on hyötyä / tilanteeseen sopiva viesti, tai sitten kylmästi käteistä. Muuten se krääsä kasaantuu pihavarastoon, kirppiksille tai seuraavien sukujuhlien sankarille kiertopalkintona.

Loppuun tietty musaa. Jätetään suvivirsi juhlasaliin ja fiilistellään kesälomaa sen sijaan pölykapseli kaulassa:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti